Koh Chang, Koh Mak ja Koh Wai

Päiväbussimatka Chiang Maista Bangkokiin sujui yllättävän vaivattomasti kun penkit olivat leveät ja jaloilla tilaa. Tulimme myös siihen tulokseen, että jos yöbussitkin Chiang Maista Bangkokiin olisi ollut noin tilava, niin olisihan sitä voinut ottaa sellaisenkin. Bussimatkan kestokaan ei venähtänyt kuin tunnilla joten tien päällä vietimme yhteensä 10 tuntia!

Tiistaina lähdimme Bangkokista kohti Koh Changia. Yövyimme samassa hyväksi havaitussa paikassa (Janina's Resort) kuin Sallan ja Tuukankin kanssa, kävimme syömässä hyvää ruokaa (mm. Stone Free -ruokapaikassa ;) ja chillailimme rannalla. Torstaina otimme kuitenkin nokan kohti Koh Makia, joka sijaitsee Koh Changista etelään. Parin tunnin slow boat -matka sujui ihan leppoisasti ja bongasimme matkan aikana lentokalojen lisäksi delfiinin! Koh Makilta olimme varanneet yhden yön Baan Koh Mak nimisestä paikasta, sillä emme tienneet yhtään mikä on saaren majoitustilanne. Ilmeisesti saarelle olisi voinut vain tupsahtaa sillä meitä vastassa oli majoitusta tarjoavia henkilöitä. Baan Koh Mak oli raikkain sävyin maalattu mökkikylä ja ihan viihtyisä. Pihassa telmivät koirat olivat omaksuneet leppoisan elämäntyylin ja kävivät aina välillä hakemassa rapsutusta. Aivan Baan Koh Makin vieressä oli Koh Mak Cottage niminen majoituspaikka, josta olisi irronnut bungalow 500 bahtilla ja bungalowit näyttivät ihan ok kuntoisilta ja melko pirteästi maalatuilta myös. Alun perin kävimme katselemassa sieltä majoitusta kahdelle viimeiselle yölle (sillä Baan Koh Makin piti olla täynnä), mutta päädyimmekin sitten päätökseen että siirrymme lauantaina puoliksi saksalaisomistuksessa olevaan Baan Chai Lai bungalow-kompleksiin, josta saatiin merenrantanäkymä ja aamupala 1500 bahtilla. Syitä tähän ratkaisuun oli Jussin "kerrankos sitä ollaan täällä lomalla" -asenne, joka tietysti kelpasi itsellekin :D Jos palaisin takaisin Koh Makille, suosisin ehkä ennemmin Baan Koh Makia (jos ei halua mennä halpa-bungalowlinjalle). Huolimatta siitä, meidän kaksi päivää ennen antamia pyykkejä kuivateltiin vielä lähtöpäivän aamuauringossa oli henkilökunta ja yleinen ilmapiiri ehkä leppoisampi, kuin jälkimmäisessä majoituspaikassa jossa pienoisena takaiskuna paikan viihtyvyyden kannalta oli aamumyslin seassa saadut riisihäröt :)

Koh Mak itsessään oli viihtyisä ja rauhallinen. Ihmisiä ei ole ollut ainakaan näillä seuduilla liiaksi ja rannalla saa kävellä omassa rauhassa. Perjantain sadepäivän kunniaksi onnistuin kuitenkin selvittämään miksi majapaikkamme ohjeistaa laittamaan rannalle mennessä hyönteismyrkkyä tai kookosöljyä iholle: Koh Makilla (tai ainakin sillä rannalla jolla me olimme) on jonkinmoinen hietakärpäspopulaatio kiusaamassa matkalaisia... Majapaikkamme ei tosin hiiskunut syytä kookosöljyn käyttöön, mutta sattumanvaraisella googletuksella onnistuin löytämään tämänkin asian... Nämä on näitä hienoja oivalluksia sen jälkeen kun on viettänyt koko edellisen päivän rannalla ;) Hietakärpäsiä tuli sitten loppujen lopuksi itsekin bongattua ja tässä pari huomiota:
Huomio numero 1: kookosöljy auttaa ongelmaan oikeasti, sillä pikkukärpäset tuppaavat hukkumaan öljyyn ennen kuin pääsevät puremaan (öljyn toimivuudesta saimme konkreettisia todisteita kun Jussi kieltäytyi sitä laittamasta itseensä).
Huomio numero 2: hietakärpästen puremat kutiavat ja vaivaavat ainakin allekirjoittanutta enemmän kuin hyttysenpuremat, joten suojautuminen kyseisiltä öttiäisiltä lienee oikeasti suositeltavaa (ja se miten minä sain niitä puremia selviää tuonnempana...). Niin, ja ilmeisesti hietakärpäsetkin levittävät huonossa tapauksessa puremien mukana inhoja tautejakin...

Koh Makilta kävimme snorklailemassa ja se oli ehdottomasti kaiken arvoista! Majapaikkamme edessä tehty snorklailuretki ei ollut koralleiden puolesta ehkä se kaikista parhain, mutta saimmepa nähdä noin 40 cm kokoisen siilikalan lymyilemässä kivien keskellä! Varsinaisella snorklausreissulla tuli nähtyä vaikka ja mitä! Olimme onnekkaita näkemään muun muassa mureenan ja keihäsrauskun! Lisäksi ystävystyin pikkuisen remoran kanssa joka siirtyi pullosukeltajan pullosta tekemään tuttavuutta jalkani kanssa :) Jussi kävi kahdella retkellä: Koh Mak Diversin (jossa itsekin olin mukana) ja Paradise Diversin. Kokemustensa puolesta molemmat olivat melko samanarvoisia, mutta Paradise Diversin porukalla lounasrasiat olivat kierrätettäviä (Koh Mak Diversilla ei). Koh Mak Divers keräsi taas pisteitä jälkiruokavesimelonitarjoilullaan.

Koh Mak oli siis oikein rauhallinen ja mukava paikka josta puuttuivat kaikenmoiset tyrkyttäjät. Pieni (tai suuri) miinus oli tosin se, että paikka on tähän astisista paikoista roskaisin näkemäni. Oli uskomatonta nähdä kuinka paljon rannalle mahtuukaan pulloroskaa (tai merestä ajautuneita hehkulamppuja). Joidenkin resorttien henkilökunta siivosi rantoja kyllä omalta edustaltaan, mutta siitäkin huolimatta roskaa näki aika reippaasti rannalla. Me keräsimme pois kaikki löytämämme lasinsirut, mutta muu roipe oli kyllä jätettävä jälkeensä sillä sitä oli niin uskomattoman paljon.

Maanantaina jatkoimme matkaamme kohti Koh Waita, jossa olin jo joulun aikaan. Bungalowiin asettautumisen jälkeen lainattiin snorklausvälineet ja kokeilimme onnea josko tällä kertaa pääsisi näkemään mitä saaren edusta pitäisi sisällään (viime kerralla meduusat valtasivat saaren ympäristön jokaisena päivänä). Yllätyimme kuinka paljon nähtävää oli suoraan majapaikan edessä (samainen Pakarang Resort jossa olimme viimeksikin). Vaikka näkymät eivät yltäneet aivan samalle tasolle kuin Koh Makin snorklausreissulla niin pisti silti harmittamaan, ettei Sallan ja Tuukan kanssa päästy bongaamaan vedestä muuta kuin merenneitoasennossa poseeraavia venäläisturisteja.

Koh Wailla tuli chillailun, snorklailun ja lukemisen lisäksi käytyä kajakoimassa. Löysimme eteläpäädystä hieman ehkä hylätyn näköisen kolmannen resortin ja pohjois-päädystä löytyi pari hieman yksityisempää rantaa. Lisäksi kävimme lounastamassa viereisessä resortissa kerran ja totesimme, että ruokalistansa puolesta se on kyllä parempi. Koh Wailta tulimme Koh Changille eilen ja vaikka meidän piti lähteä Bangkokia kohti jo tänään niin siirsimme lähdön huomiselle. Rantalepopäivä tänään tekikin vielä ihan hyvää. Eilen illalla koimme vielä hienoja hetkiä bongatessamme terassiltamme vihdoin "gekko, gekko" -ääntä pitävän ison gekon (vajaat 30 cm). Tarkempaa lajimääritystä on vaikea tehdä näillä havainnolla, sillä ilmeisesti muun muassa tokee-gekon ja ison metsägekon kutsumaääni, sekä ulkonäkö on melko samanlainen. Niin, ja minä sain sitten ne omat hietakärpästen puremat Koh Wailta (istuessani terassilla, en rannalla) ja niitä pikkupirulaisia näyttäisi pörräävän melko ahkerasti täällä Changillakin.

Ja niin, tulipa taas huomattua kuinka nopeita thaimaalaiset ovat remontoimisessa: vajaan viikon aikana Stone Free -ruokapaikka oli ehtinyt siirtää baaritiskin toiselle puolelle rakennusta :D

Huomenna olemme toivottavasti turvallisesti Bangkokissa, sunnuntain ja maanantain aikana olisi suunnitelmissa vielä tehdä viimeiset hankinnat ja käydä syömässä lempipaikoissa. Hieman jännittää, sillä huomiselle on suunniteltu taas punapaitojen suurmielenosoitusta jonnekin päin Bangkokia. Toivottakoon, että se on aivan eri puolella kuin me ja että se ei ainakaan pitkittyisi lauantai yli. Ja tässä vaiheessa on jo aika vaikea kuvailla kuinka paljon se kotiinpaluu jännittää! Aivan hirveästi! :)

Tentit (ja koulu!!) ohi ja nokka kohti pohjoista!

Pari viimeistä viikkoa Bangkokissa meni lähinnä samankaltaisessa säädössä yliopiston puolesta kuin ennenkin. Onneksi aikaa oli jonkin verran myös hauskalle tekemiselle :) Lisäksi piti yrittää ikuistaa kameralle kotikonnun merkillisimmätkin piirteet, kun ei ollut tietoa tuleeko Isaraphab 33 osoitteeseen koskaan palattua. Kokokohtina Bangkokissa oli ehdottomasti Reilun kaupan markkinoilla (Thai Craft Fair) käyminen ja Bangkokin sinfoniaorkesterin konsertti Lumphini-puistossa. Lisäksi tuli yritettyä lojottaa ja molskia altaalla mahdollisimman paljon. Ammensimme myös thaimaalaista kulttuuria vielä elokuvan muodossa (ystävänpäiväviikon kunniaksi leffateatterista sai vadelma-jelly-popcornia jota piti tietysti päästä maistamaan).

Viime viikon perjantaina oli aika kuitenkin sanoa heippa Bangkokille ja suunnattiin kohti Chiang Maita. Meillä ei ollut mitään varsinaisia suunnitelmia pohjoiselle, muuta kuin päästä kiipeilemään. Ja ehkä tehdä reissu Paihin. Pai jäi kuitenkin näkemättä, sillä Chiang Maissa oli niin paljon tehtävää ja nähtävää (ja syötävää), että täällä olisi voinut olla helposti vaikka muutamankin viikon. Alla kuluneen viikon parhaita paloja (:

* Kiipeily Crazy Horse Buttressilla: ensimmäinen kiipeilypäivä meni itsellä kyllä ihan harakoille, mutta onneksi onnistumisen riemuakin sai tuntea viikon mittaan! Korkeanpaikankammoisena on jokseenkin vaikea saada kiipeilystä ehkä kaikkea nautintoa irti, mutta aina kun uskalsi vähän vilkuilla maisemia niin olihan ne hienoja :) Viimeisenä päivänä ei sitten enää pelottanut (niin paljon), mutta kroppa uhkaili hajota senkin edestä ja piti vähän sormia teippailla että kesti loppuun asti... Mitään vakavampaa ei siis sattunut ja lihasjumit rentoutui mukavasti yrttityynyhieronnalla kiipeilyjen oltua ohi. Chiang Mai Rock Climbing Adventure -putiikki oli hoitanut homman kyllä hienosti. Aamuisin meidät kärrättiin yhteiskyydityksellä kalliolle (Chiang Maista matka on noin 40 km), kello yhdeltä saimme lämpimän lounaan joka tuotiin läheisestä ravintolasta ja iltapäivällä yhteiskyyditys kärräsi väsyneet kiipeilijät takaisin Chiang Maihin. Lisäksi CMRCA:n puolesta sai ilmaisen vesitankkauksen niin Chiang Main toimipisteessä kuin itse kiipeilypaikalla! Mukana meitä oli viihdyttämässä kiipeilypaikan lemmikkikana, joka asui siis toimistolla, mutta pääsi kiipeilijöiden mukana aina kuopsuttelemaan maata maaseudulle :) Kana oli ilmeisesti hylätty emonsa toimesta ja kiipeilypaikka oli adoptoinut pikkuisen. Tällä erää kyseinen kana viihtyy paremmin ihmisten kuin muiden alueella elävien kanojen kanssa :)

* May Kaidee: myös Chiang Maista löytyy tämä mahtava kasvisruokapaikka! Olemme käyneet siellä nyt viikon mittaan useasti ja lepopäivänä osallistuimme siellä järjestettyyn kokkikouluun! Valmistimme 14 thairuokaa neljässä tunnissa, joten melkoista suhinaa oli keittiössä! Ennen ruokien valmistamista teimme tutustumismatkan läheiselle ruokatorille jossa May Kaideen pitäjä tutustutti meitä niin vihanneksiin ja mausteisiin. Ruokakurssi oli kyllä todella mahtava kokemus ja nyt pitäisi onnistua allekirjoittaneen lempiherkut kurpitsakeitto ja -hummuskin koto-Suomessa :)

* Elephant Nature Park: perjantaina oli aika matkata norsujen turvapaikkaan. Paikka on perustettu 90-luvulla thaimaalaisen naisen Lekin toimesta. Hänen tarkoituksena oli pelastaa väärinkäytetyt työnorsut ja tarjota niille parempi ja luonnollisempi elämä. Lisäksi hän toivoo, että jossain vaiheessa ainakin osa norsuista olisi mahdollista palauttaa takaisin luontoon. Paikka jonne saavuimme oli avara laakso, jota ympäröi metsänpeitossa olevat vuorenrinteet. Puistossa on tällä hetkellä 35 norsua ja kaikki norsut saavat vaeltaa päivisin puistossa vapaana. Jokaisella norsulla on oma hoitajansa (mahout), joka tietää norsunsa luonteen, sen miten sitä kannattaa lähestyä ja mitkä sen tarpeet on. Mahoutit huolehtivat lähinnä siitä, että norsut eivät poistu puiston alueelta, mutta muutoin norsu päättää itse mitä se haluaa tehdä. Puistossa saa syöttää, silittää ja kylvettää norsuja, mutta hengailun lisäksi ei ole tarjolla mitään ohjelmaa (esim. norsuratsastusta). Puistossa on myös norsuja jotka eivät viihdy ihmisten kanssa (esimerkiksi sen vuoksi että ne on tullut puistoon vasta hiljattain ja luottamus ihmisiin ei ole vielä väärinkäytön jälkeen kasvanut), mutta tässä tapauksessa norsut saivatkin olla omissa oloissaan missä halusivat eikä niitä pakotettu tulemaan esimerkiksi ruokittaviksi. Itse viihdyin todella hyvin puistossa ja päivä hujahti ohi silmänräpäyksessä. Omasta mielestä norsujen ruokkiminen oli parasta ja hienoa oli myös niiden rapsuttelu ja käyttäytymisen seuraaminen. Lisäksi saimme tietoa siitä, miten väkivaltainen työnorsujen kouluttamisperinne Thaimaassa on ja millä tavalla puisto yrittää murtaa tätä perinnettä tuoda tilalle uutta palkitsemisen kautta etenevää koulutusta. Muutamalle norsulle oli opetettu tällä tavalla "temppu" ja minäkin sain yhdeltä norsulta kunnon pusun :) Niinjuu, ja norsupuistossa oli myös tähän mennessä elämäni paras (kasvis)buffetti mihin olen törmännyt!

* Free Bird Cafe: kahvila on hyväntekeväisyyskahvila joka toimii oppimiskeskuksena mm. burmalaisille pakolaisille. Kahvilasta sai mahtavan makuista laventelilattea ja burmalaista teenlehtisalaattia (muistuttaa ehkä etäisesti Som Tamia, mutta omaa silti omantakeisen maun jota on hankala kuvailla :). Lisäksi ruokalista pursuaa toisiaan herkullisemman kuuloisia pirtelöitä ja leipä tulee läheisestä leipomosta ja sisältää paljon jyviä! Sisustus on kotoisa ja hyllyillä sijaitsee ilmeisesti hylättyjen lelujen paratiisi :) Työntekijät olivat sympaattisia Burmasta kotoisin olevia tyttöjä, palvelu oli hyvää ja kirjahyllyissä paljon mielenkiintoisia kirjoja joita voi kahvin siemailun lomassa selailla!

* Taste from Heaven: kasvisruokaravintola jonka tuotto menee mm. Elephant Nature Parkin hyväksi. Ehdin käydä vain kerran ja ruokalistassa olisi ollut satay-sienivartaiden ja Som Tamin lisäksi muitakin herkullisen kuuloisia ruokalajeja kokeiltavaksi!

* Ostokset: jos olisin tiennyt mitä kaikkea Chiang Maista voisi ostaa ja millä hinnalla en olisi ostanut Bangkokista mitään koko asumiseni aikana :) Vaatteet vaikuttivat laadukkaammilta ja myytävänä olevat tavarat olivat monipuolisempia. Tänään pyörimme pari tuntia sunnuntaimarkkinoilla ja käteen tarttui vain muutama nutturatikku (hmm, melko järkevä ostos näin lyhythiuksisena :) ja pussukoita. Enemmänkin olisi tehnyt mieli ostella, mutta koska rinkka on täysi ja tarpeeksi painava oli torimeininki ikuistettava vain valokuviin ettei sitä tarvitse fyysisesti raahata Suomeen. Mutta tietääpä ensi kerralla! :)

Huomenna suuntaamme kohti takaisin Bangkokia, josta etenemme tiistaina kohti Koh Changia ja sitä ympäröiviä saaria. Eteläisin Thaimaan matkasuunnitelmat hylättiin lähinnä sen takia, että oikeastaan kumpaakaan ei huvita tällä hetkellä käyttää tuhottomasti aikaa matkustamiseen (ja säätämiseen). Lisäksi Changin läheisyydestäkin löytyy vielä tutkimattomia paikkoja ja Jussillehan koko saari on vielä täysin uusi tuttavuus. Yöjunien paikat olivat täynnä, joten hyppäämme aamusta bussiin ja toivomme että olemme aikataulun mukaisesti Bangkokin vilinässä iltaisella :) Molempien mielestä oli parempi viettää päivä (kuin yö) bussissa ja näkeepä vähän myös maisemia! Seuraavat pari viikkoa on toivottavasti chilliä rantaelämää, tällä hetkellä säätiedotus lupailee Changille ukkosmyrskyjä, mutta sittenhän se tuntuu lähinnä Suomen (lämpimältä) juhannukselta :)

Khao Yai ja karhunpoika sairastaa.

Muutama viikko sitten sain asunnon neliöihin täytettä kun Jussi saapui Bangkokiin rinkkansa kanssa. Tulipa piipahdettua taas lentokentällä :)

Ensimmäinen viikko hengailtiin Bangkokissa ja kerettiin hyvästellä Hanna Bombay Bluesissa syödyn muhkean illallisen myötä (ja josta jokainen poistui jokseenkin maha pullollaan :). Lisäksi tuli kierrettyä tähän asti säästämiäni kohteita. Yksi tällaisista kohteista oli Siam Ocean World -akvaario. Akvaario oli kyllä näkemisen arvoinen, mieltämme lämmitti erityisesti se, että sain pienenä yllätyksenä paikallisella opiskelijakortilla tuntuvan alennuksen omasta pääsylipustani jolloin reissu ei tuntunut kokonaishinnaltaankaan niin kirpaisevalta (oikea pääsylipun hinta on 900 bahtia, eli noin reipas 20 euroa! Opiskelijalipun sain n. kuudella eurolla).

Kerettiin käydä myös kiipeilemässä paikallisella "sisä"seinällä (kiipeilyseinä sijaitsee siis kuitenkin ulkona :D). Hampaita tuli kiristeltyä hieman ensin a) karttojen oikeellisuuden suhteen ja sitten b) aukioloaikojen ilmoittamisen suhteen. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin, löydettiin kiipeilypaikka lopulta (juu, eihän se ole niin justiinsa mihin sen sairaalan siinä kartalla merkkaa), eikä edes oltu aivan järkyttävän paljoa aikaisemmin paikan päällä mitä paikka aukesi (kiitos päiväunien!).

Kaiken tämän jälkeen hemmottelimme itseämme viiden tähden hotellissa! Alunperin minun piti hankkia hotelliyö Jussille yllätyksenä, mutta rupesin sitten jänistämään ajatellessani että mies pitää sitä turhana hömpötyksenä. Onneksi toinen puoliskokin innostui ideasta ja kerrankos sitä elämässään tuollaisen kustantaa :) Kyseessä oli siis Lebua State Tower (joka joidenkin lähteiden mukaan on Bangkokin toiseksi korkein rakennus, ja näkyypä oman asunnon ikkunastakin). Saapuessamme hotelliin kertoivat että sillä hetkellä ei ole saatavilla jättivuoteita ja kysyivät haluammeko odottaa sellaista. Vastasimme että emme ja yllätykseksemme saatiin sitten huone korkeammalta kuin meille olisi oikeasti olisi ollut varattu. Siellä sitä ihailtiin öistä Bangkokia 52 kerroksesta ja vähän haikea mieli tuli kun kotikaupunki oli kaikkien valojen loisteessa varsin nätti. Ja olihan se mahtavaa tilata keskellä yötä huonepalvelusta vielä jälkkäripannaria ja -vohvelia samalla kun tuijoteltiin paksujen peittojen alta leffaa :)

Viikko sitten starttasimme kouluviikkoni jälkeen kohti Khao Yain kansallispuistoa. Sieltä olimme varanneet Bobby's Apartment & Jungle Tour:sta huoneen ja päiväretken viidakkoon. Junamatka Bangkokista Pak Chongiin sujui hyvin (kesto 3,5 tuntia) ja kerettiin ottamaan iltapäiväänkin retki. Iltapäiväretkellä kävimme uimassa kirkkaassa lähteessä, tutustuimme temppelialueeseen ja perjantaimarkettiin, sekä illan kohokohtana: näimme miljoonien lepakoiden poistumisen luolasta yölliselle ruuanhakumatkalle. Lepakoiden näkeminen oli kyllä upeaa: lensivät muutamaan otteeseen aivan pari metriä pään yläpuolelta ja suhina vain kuului! Seuraavana päivänä teimme koko päivän kestäneen päiväretken Khao Yain kansallispuistoon, trekki oli kohtuullisen raskas (ryömimme ihan kunnolla pitkin viidakkoa) mutta tosi hauska! Mielenkiintoisia eläinbongauksiakin tuli tehtyä (mm. krokotiili), vaikka villinorsut jäivät odottamaan seuraavaa kertaa! Valitettavasti taisin saada auringonpistoksen/nestehukkaepätasapainotilan, sillä lauantai-sunnuntaiyö meni minulla erittäin pahoinvoiden vessassa. Aamuyöstä tuntui niin epätoivoiselta ajatukselta koko Bangkokiin matkustamisajatus, mutta aamusta muutaman unisilmällisen ja banaanismoothien (ja sen sisälläpysymisen :) jälkeen oli kerättävä rohkeus ja astua bussiin. Bussimatka meni onneksi todella hyvin (kesto 2,5 tuntia) ja pääsin lepuuttamaan oloa kotisängylle. Viidakkoretkestä jäi silti kaikesta huolimatta tosi hyvä mieli ja oltiin onnekkaita että päästiin kansallispuistoon pyörähtämään!

Viime viikko menikin sitten meillä hieman eri teitä. Rohkaisin Jussia lähtemään kiipeilemään Tonsaille, ettei sen tarvitsisi tylsistyä Bangkokissa kun minä teen opiskelujuttuja. Noh, Jussi lähti Tonsaille ja minä tulin kipeäksi :) Itsellä viime viikko meni aikalailla kokonaan pipariksi. Olin jonkinlaisessa vatsataudissa ti-to, ja vaikka tervehdyinkin niin maha uhitteli silti ajoittain viikonloppunakin ja teki olosta tukalan. Koko viikon aikana tuli syötyä ehkä kaksi lämmintä ruokaa ja muuten on tullut elettyä hedelmillä ja smoothieilla kun mitään ei tehnyt mieli syödä. Kaiken yhteisvaikutuksena olen ollut siis todella väsynyt ja en saanut tehtyä oikeastaan mitään mitä olisin halunnut (varsinkin kun tuli jossain välissä sitä kauhisteltua, että tämä olisi toiseksi viimeinen viikonloppu Bangkokissa). Nooh, olen silti tyytyväinen jos sairastelu omalta osalta oli tässä, viime viikko oli nimittäin parin muun suomalaisen vaihtarin kohdalta vielä epäonnisempi. Yksi joutui sairaalaan ruokamyrkytyksen takia ja toinen joutui kesken kaiken lähtemään Suomeen pahan maksatulehduksen vuoksi :( Molemmat tosin voivat kuuleman mukaan jo paremmin!

Koulu loppuukin sitten ensi viikolla! Ainakin toivottavasti. Viime viikot on muutamien kurssien suhteen vaatineet melkoisen pitkiä hermoja ja tänään oli melkoisen epätoivon hetket kun meillä piti olla tentti ja päästessämme saliin saimme kuulla että tentti on peruttu ja se on siirretty (ilmeisesti) ensi maanantaille. Tämän viikon keskiviikkona pitäisi olla saman opettajan tentti toisesta aiheesta ja saa nähdä miten käy. Tänään tarkistaessamme tenttiaikaa keskiviikon tentin suhteen saimme erittäin epämääräisen vastauksen ja lopputulos on luultavasti se, että menemme täysin turhaan keskiviikkona koululle pyörimään vain todetaksemme ettei meillä mitään tenttiä ole. Jännää on se, että kaikilla ilmoitustauluilla ja muissa virallisissa lapuissa lukee nämä päivitetyt tenttiaikataulut, mutta näköjään niiden paikkansapitävyys on mahdotonta. Olen onnellinen siitä, että edes parissa kurssissa oli sen verran jämptit opettajat että edes johonkin annettuun informaatioon on voinut luottaa, eikä tarvitse kaikkien kurssien kanssa olla epätietoisuuden rajamailla. Voitte siis uskoa, että se edessä odottava kolmen viikon hermoloma ennen Suomeen palaamista tulee siis ihan oikeasti tarpeeseen ;)

Kambodza

Huihui, Kambodzan reissulta on palattu jo aikoja sitten, mutta blogin päivittäminen jostain syystä tuppasi venymään tähän päivään asti.

Olimme "helppouden" takia hankkineet Kambodzaan siis eräänlaisen "valmismatkan", joka sisälsi matkat Bangkokista rajalle, rajalta Siam Reapiin (kaupunki lähellä Angkor Watia), Kambodzan viisumin ja majoituksen kahdeksi yöksi Siam Reapissa. Lähdimme torstaina kämpiltäni ajoissa kohti Khao Sania jossa oli tarkoitus hypätä minivanin kyytiin. Juuri sinä aamuna teillä oli tietysti ruuhkaa ja matkassa kesti kauemmin kuin piti. Onneksi kerkesimme kuitenkin ihan ajoissa ja tuhdimpi aamupala tuli hankittua 7/11:stä kun ei keritty mihinkään ruokapaikkaan sitä syömään. Minivanin kyyti Bangkokista Poipet-raja-asemalle oli hiukan kengurumeininkiä ja varmasti olisi hirvittänyt jos istumapaikka olisi ollut edessä. Itse vedin kuitenkin tyytyväisenä nokosia takapenkillä epätietoisena kaikista mahdollisista läheltä piti -tilanteista (niin, turvavöitähän meillä ei ollut käytössä). Ennen rajaa pysähdyimme täyttämään muille matkustajille viisumihakemukset ja siinä menikin noin tunti. Rajanylitys Kambodzaan sujui pitkää jonotusta lukuunottamatta varsin vaivattomasti. Poipetin puolella meille tarjottiin mahdollisuutta ottaa taksi Siam Reapiin jo maksamamme bussin sijasta (niin, siis tietysti lisämaksulla). Ihmettelimme, miten voi olla mahdollista, että taksi suhauttaa perille 1,5 tunnissa kun bussi puksutteluajaksi oli ilmoitettu 4 h. Ajattelimme kuitenkin että istumme bussissa, koska olemme sen jo maksaneet. No, syy tähän lievään aikaeroon kuljetusmuotojen välillä selvisikin matkalla: bussimme ajoi suurimman osan matkasta niin hitaasti, että myös skootterit pääsivät suihkimaan vaivattomasti ajokkimme ohi. Vietimme reilun sadan kilometrin matkalla oikeasti 4 tuntia - parastahan on se, että nykyään tie Poipetistä Siam Reapiin on suora uusi asfalttitie. Bussikuskimme yritti selittää jotakin nopeusrajoituksista, mutta mielestämme selitys jäi hieman ontuvaksi, sillä ainakaan muut eivät näyttäneet niitä uskovan.

Pääsimme kuitenkin onnellisesti Siam Reapiin iltasella ja bussi"asemalta" saatiin tuktuk-kuljetus majapaikkaan. Majapaikka (No Problem Villa) oli muuten ok, mutta ilmeisesti työntekijät eivät harrasta siellä juurikaan lattioiden pesua. Majapaikan kautta varattiin seuraavaksi päiväksi meille tuktuk-kuski raunioille ja painuttiin myöhäisen illallisen jälkeen suihkun kautta nukkumaan.

Päivä raunioilla oli mahtava! Angkor Wat (rakennettu n. 1100 -luvulla) oli hieno, mutta vielä hienommaksi koin Angkor Thomin. Angkor Thom on ollut Khmerien pääkaupunki n. 1200, ja siellä sijaitseva Bayon-temppeli oli omasta mielestä kaikista vaikuttavin. Ja olihan se hauska leikkiä hieman Tomb Raideria autenttisissa maisemissa ;) Ja oman tuktukin ja kuskin vuokraaminen koko päiväksi oli enemmän kuin hyvä idea, sillä välimatkat temppelialueella ovat kuitenkin melko pitkiä eikä se romanttiselta kuulostanut pyöräily todellisuudessa olisi niin romanttista ollutkaan, kun aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta ja suu on täynnä pölyä. Siinä tapauksessa, että viettäisi alueella useampia päiviä, voisi pyöräilykin tulla kysymykseen kun ei tarvitsisi kiirehtiä niin kovaa paikasta toiseen.

Paluumatkalle lähdettiin majapaikkamme tarjoaman aamupalan jälkeen aikaisin lauantai aamusta. Tällä kertaa kuskinamme oli kunnon rallikuski jota ei "nopeusrajoitukset" paljoakaan hidastellut. Olimme innoissamme siitä, että olisimme Bangkokissa hyvissä ajoin MUTTA sitten rallikuskimme kaarsi bussin jollekin sivutielle. Tie pieneni, pieneni ja pieneni. Se mikä oli alkuun ollut kohtuullinen asfalttitie muistutti lopussa kuivunutta riisipeltoa jossa ei pölyn takia nähnyt eteensä muutamaa metriä enempää. Syyksi siihen, että emme menekään tällä kertaa Poipettiin kuskimme antoi vastaukseksi sen, että kyseinen raja-asema on kiinni nyrkkeilymatsin vuoksi (hmmm, niin varmaan). No, oli miten oli, pääsimme kuitenkin (tällä kertaa noin viiden tunnin hurruttelemisen jälkeen) jokseenkin onnellisina jollekin eteläisemmälle raja-asemalle. Hanna pääsi kävelemään rajan läpi noin viidessä sekunnissa, omasta passista rajahenkilökunta tiirasi kirjaimellisesti suurennuslasin kanssa kaikki leimat, viisumit ja muut merkinnät. Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin kunnossa ja sain luvallisen oleskeluajan loppuajaksi, jeij. Loppumatka taittuikin taas minivanilla (jossa, jee, tällä kertaa oli toimivat turvavyöt) kohti Bangkokia ja olimme enemmän kuin onnellisia päästessämme takaisin kotiin kaiken jännityksen ja matkaa vaivanneen epätietoisuuden jälkeen! :)

Koh Chang, Koh Wai ja Uusi Vuosi

Jouluaattona heräsin jo ennen kukonlaulua ja suihkailin taksilla ja BTS:llä Ekkaimain bussiasemalle ujuttautuakseni kohti Koh Changia hurruttelevaan linja-autoon. Kuuden tunnin bussimatka sujui vallan rattoisasti päiväunien ansiosta. Ainoa haittapuoli linja-autossa oli varsin tehokkaasta ilmastoinnista aiheutunut hyytävä kylmyys, jota vastaan piti taistella kaivamalla repusta villasukkaa, huivia ja saronkia päälle. Perillä linja-auto tipautti matkustajat autolauttalaiturille, josta lauttamatka Changille kesti noin puoli tuntia. Changilla hyppäys lavataksin kyytiin ja nokka kohti Lonely Beachia jossa suomalaisvahvistus Salla&Tuukka minua odotteli (kiitos suklaasta, salmiakista ja soijarouheesta, sekä ruisleipäajatuksesta :). Ensimmäinen yö vietettiin erillisissä bungaloweissa paikassa jonka nimessä oli Mango. Yöpaikka oli joka tapauksessa rannan puoleisella osueella isosta tiestä katsottuna. Valitettavasti minun bungalowin seinän takana oli baari (ja siellä livekeikka) ja ensimmäisenä yönä ei juuri tullut nukuttua :P Onneksi saimme seuraaviksi öiksi yösijan hieman rauhallisemmasta paikasta nimeltä Janina's Resort. Bungalowissa oli jättikokoinen parisänky joka jaettiin sitten kolmisteen. Janinasta suosittelen kyllä suurella lämmöllä kaikille Changin Lonely Beachille suuntautuville! Bungalow tuulettimella maksoi 500 bahtia (huolimatta siitä että meitä majottui siellä kolme), hintaan kuului ötökkävapaa mökki (eli ei viiden sentin rakoja lattialaudoissa) ja lämmin vesi! Bungalowin terassille sai riippumaton ja välillä meitä kävi viihdyttämässä varsin leppoisa koiruli joka meidän toimesta sai nimen Pasi-Petteri Tapani Pisk.

Aika Changilla sujui Lomaillen, isolla L:llä! Rantailua, lämmintä merivettä jossa pulikoida itsensä rusinaksi, mahtavan hyvää ruokaa ja paljon TOFUA (papaijasalaatti tuli testattua miltei joka aterian yhteydessä ja voittajakin löytyi [papaijasalaatti seitsemällä chilillä]), elefanteilla ratsastusta ja vesiputouksessa uimista. Joulun jälkeen tunsimme kuitenkin halua suunnata kohti rauhallisempia seutuja ja otimme suunnaksemme Koh Changin lähellä sijaitsevan pikkuisen Koh Wain. Koh Wailta löytyy ilmeisesti hippityylisiä rauhallisempia bungaloweja, sekä kaksi resort-tyyppistä paikkaa. Itse varasimme jo ennen lähtöä yöpaikan Pakarang resortista varmistaaksemme, ettei vierailu Koh Wailla jää osaltamme pelkäksi päiväristeilyksi. Meidän majapaikkamme terassille sai taas riippumaton ja meri oli vain muutaman askeleen päässä. Ranta aivan resortimme edessä oli kapea ja melko täynnä väkeä (varsinkin tiettyyn aikaan päivästä saapuvia suurimmaksi osaksi venäläisiä päiväturisteja), mutta pienen kivikkoista rantaa myötäilevän viidakkotrekin päässä meitä odotti Koh Wailla oleskelun toisena päivänä privaattiranta! No, ok, saapuessamme sieltäkin löytyi keikisteleviä venäläisiä turisteja, mutta onneksemme he viihtyivät biitsillämme vain hetkisen ja loppupäivää saimme fiilistellä autiosaaren meininkejä! Koh Wailla sain tuntea nahoissani ensimmäistä kertaa myös meduusan pistoja, jotka onneksi jättivät jälkeensä vain punaista ihoa eikä sen vakavampaa.

Uuden vuoden aatonaattona palasimme takaisin Changille ajatellen viettävämme uuden vuoden vaihteen rannalla. Valitettavasti tuntui että koko Chang-saari oli pakattu täyteen samalla ajatuksella varustettuja ihmisiä ja torstai-iltapäivästä teimme äkkiratkaisun paluusta Bangkokiin. Paluumatka olikin astetta jännempi, joka sisälsi mm. bussin odottelua mystisellä paikallisella bussi"asemalla", mutta loppu hyvin kaikki hyvin: saavuimme Bangkokiin miltei ihmisten aikoihin ja ehjin nahoin. Paluumatkalla meille oli suurena apuna paikallinen poika joka ohjasti meitä lippujen ostossa ja oikeaan bussiin astumisessa :D Ilman hänen avuliaisuuttaan olisi paluumatka ollut varmasti vieläkin jännempi :)

Uuden vuoden aattona tein pikamuuton uuteen asuntoon saman asuntokompleksin sisällä. Tällä hetkellä asun hulppean kokoisessa yksiössä jossa parveke suuntaa kohti ydinkaupungia ja Wat Arunia. Neliöitä tässä on minulle aivan liikaa, mutta ehkä asiaan tulee parannus parin viikon päästä kun Jussi pääsee levittelemään omia tavaroitaan tänne :) Uuden vuoden vaihde sujui hyvän seuran, maukkaan intialaisen ruuan parissa Bombay Bluesin viehättävällä kattoterassilla. Raketit katselimme asunnon kattotasanteelta ja pääsipä Salla ja Tuukka katsastamaan uunituoreen asuntonikin.

Eilen Bangkokiin saapui lisää suomalaisvahvistusta Hannan muodossa. Hannan ottaessa päikkäreitä hostellissa kiersimme Bangkokin ostosalueita ja illalla ahdoimme mahan täyteen kasvisruokaa May Kaideesissa (jumalaista kurpitsahummusta <3 ). Tänään parivaljakko S&T jatkoi aamusella Kanchanaburiin ja me hurruttelimme Hannan kanssa Bangkokia ristiin rastiin taksilla, BTS:llä ja jokiveneellä! Tulipa varattua myös reissu Kambodzaan jonne lähdemme torstaina. Tarkoituksenamme on löytää Angor Watin ihmeet ja saada minun viisumiin uusi leima jolla pitäisi mahdollistaa Thaimaassa oleskelun laillisuus vielä parille viimeisellekin viikolle asti ilman suurempia byrokratian kiemuroita! Peukut siis pystyyn mahtavalle reissulle, toivottavasti temppelibongaukset ovat huimia ja rajavirkailijat ystävällisiä! ;)

Hyvvää Joulua!

Välitentit on onnellisesti vihdoin ohi ja saa nähdä minkälaisia tuloksia sieltä tulee... Viime viikko on pitkälti mennyt lukiessa ja kotona möllöttäessä - välillä alkoikin tuntua hieman mökkihöperöltä kaikkien monistepinkkojen kanssa. Aika paljon oli tenttien tehtävissä haastetta - enemmän kuin odotin, kun opintojen taso on täällä ollut mitä on. No, tuloksistahan sen sitten näkee mitä täällä odotetaan ja onko omat tarinoinnit riittäviä vai ei :)

Huomenna olisi tarkoitus herätä aikaisin aamulla ja ottaa suunta kohti Koh Changia jossa Salla ja Tuukka jo odotteleepi! Loma! :) Paluusta ei ole tietoa, ei myöskään siitä mitä sen jälkeen tapahtuu ja missä sitä tulee vuoden vaihde vietettyä joten ehkä tässä on parempi toivotella samalla varmuuden vuoksi myös hyvät uudet vuodet :) Heippa!

Ja toinen blogi...

Hih! Tässä toinen blogi jossa voi käydä lukemassa millaisia hassuja kohtaamisia Kuala Lumpurissa sattui:

The Story of a Foreign Land

Sanoimme kyllä olevamme Suomesta, mutta ilmeisesti Marjon punainen tukka on mennyt hämäämään :D