keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Bangkok 16-24.11.

Viime viikon viikonloppuna osa porukasta päätti suunnata nokkansa Koh Changille ja osa taas jäi Bangkokiin. Itse kuuluin jälkimmäiseen ryhmään. Vaikka mieli olisi halunnut saariseikkailulle, tuntui kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta jäädä Bangkokiin keräämään voimia. Osoittautui, että ratkaisu oli enemmän kuin oikea. Oli mukavaa kun oli kunnolla aikaa kartoittaa opintojuttuja ja käydä paikoissa jotka olivat vielä Bangkokin to-do-listalla (vaikka onhan niitä asioita siellä listassa aika reippahasti). Torstaina käytiin seikkailemassa Pratunam Centerissä ja läheisillä ostoskaduilla. Vihdoin löytyi se kauan kaivattu ranta/allasmekko, jota olen hartaasti etsinyt joka paikasta. Tähän mennessä vastaan on tullut joko liian kallis hinta tai hieman arveluttava kuosi, mutta nyt löytyi sellainen mekko joka miellytti sekä kankaaltaan että hinnalta!

Perjantaina suuntasin vanhan työkaverini Essin kanssa kohti Sirijaj sairaalan jännittäviä museoita. Vierailimme anatomiamuseossa ja oikeuslääketiedemuseossa. Anatomian museo on perustettu 1947 lääketieteen opiskelijoita varten ja on pysynyt samassa kuosissa siitä lähtien. Kaikki esillä olevat asiat olivat aitoja ja vaikka alkuun vähän jännitti miten sitä pystyy oikeasti suhtautumaan puoliksi halkaistuihin ihmiskehoihin niin kokemus oli silti positiivinen. Museo ei ollut mielestäni lainkaan luotaantyöntävä ja pysäyttävintä oli nähdä ihmisen kokonainen hermosto! Tuon kokemuksen jälkeen en kyllä epäile hetkeäkään akupunktion toimivuutta! Oikeuslääketieteen museo oli hieman uudistetumpi versio ja olipa siellä erikseen pieni osio joka painottui tsunami-uhrien tunnistamiseen. Näistä kahdesta suosittelen kokemuksena enemmän anatomian museota, jos jonkinnäköisiä valintoja täytyy tehdä. Itse Sirijaj sairaalan alue on melkoisen suuri, mutta uloskäyntien läheltä löytyy kyllä selkeät (ja englanninkieliset) opastaulut! Ja tulipa sairaalan alueella nähtyä matkan ensimmäinen varaani, joka oli aika huima ilmestys myös! Sairaalaseikkailun jälkeen täytettiin itsemme mainiolla thaimaalaisella ruualla joenvarsiravintolassa joka löytyi sattumalta satamasta.

Lauantaina koitin paneutua opintoihin (altaalla tietysti). Onneksi yrittäminen ei jäänyt pelkän yrittämisen asteelle vaan opiskeltua tuli ihan oikeasti ja jääkahvin ja auringon seurassa se ei tuntunut edes kovin rankalta ;)

Sunnuntain "kohokohta" oli Loy Krathong -juhlan viettäminen. Loy Krathong -juhlaa vietetään valon juhlana. Juhlaa on vietetty noin 700 vuotta, ja sitä vietetään sadekauden päättymisen aikaan veden hengen kunniaksi kiittäen saaduista sateista ja riisisadosta. Alkujaan juhlassa on pyydetty veden jumalattarelta anteeksi vesien saastuttamista. Juhlaan kuuluu sekä lyhtyjen lähettäminen taivaalle, että kelluvien kynttilälauttojen lähettäminen jokiin ja kanaviin (ja ilmeisesti ainakin joidenkin lähteiden mukaan voi samaan syssyyn paatin mukana lähettää kaikki surut ja murheet). Meidän festivaaliin kuului, että lähdimme puksuttamaan aivan kamalassa ruuhkassa kohti Chao Phraya -jokea. Eipä sitten tullut lähtiessä mieleen, että muutama muukin on ehkä pyrkimässä samaan määränpäähän. No, hengissä selvittiin, paatti lähti vesille ja pysyi vielä pystyssäkin! Koitettiin valita luontoystävällinen versio (eli ei sellaista missä pohja on tyroksista), mutta olisihan se hauska tietää millainen kuorma paatteja joen alajuoksulla seuraavien päivien aikana ehtii kerääntyä.

Tällä viikolla koulun ohella hieman erilaisena tapahtumana oli vierailu Suomen suurlähetystöön tiistaina. Vierailun aikana saatiin hieman selkeyttä Thaimaan poliittiseen tilanteeseen (ja syihin miksi asiat täällä ovat tällä hetkellä näin) ja muutenkin oli kiva rupatella kaikenlaisista muistakin kulttuurijutuista.

Tällä hetkellä ajatukset on lähinnä huomenna alkavassa Singapore-Kuala Lumpur -seikkailuissa. Juuri hetki sitten saimme tietää, että majapaikasta jonne olisimme halunneet mennä ei ole vapaita huoneita ja hieman harmittaa. Onneksi majapaikat eivät rajoitu siihen yhteen ja eiköhän meille joku katto pään päälle löydy. Lento on tosin vasta aivan iltasella perillä, mutta luotetaan siihen että kaikki järjestyy! Takaisin tullaan joulukuun 4 päivä (hui, jo joulukuu!). Lumikuvia on tullut katseltua ja aika epätodelliselta tuntuu, että siellä jossain kaukana on jo kunnon talvi. Pitää siis nauttia lämmöstä ja auringosta täysillä (vaikka toisinaan parin asteen tiputus lämpötiloissa tuntuisi olevan ihan kiva juttu :)!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Arjen etsintää.

Kylläpä viikot kulkee nykyään nopeasti (moneskohan kerta tämä on kun tästä mainitsen :)! Viime viikolla tuli saatua taas hieman kuvaa erilaisen kulttuurin toimintatavoista. Tiistaina tavattiin eräs luennoitsija joka ilmoitti että hänen keskiviikon luentonsa on siirretty ajallisesti myöhemmäksi. Kun pääsin tiistaina kotiin, yliopistolta soitti joku henkilökunnasta ja kertoi että aamuluentoni on peruttu. Päästessämme keskiviikkona vihdoin yliopistolle menimme toimistosta kysymään missä salissa se myöhemmäksi siirretty luento pidetään. Toimistotäti vastasi sitten tähän kysymykseen seuraavasti: "luento on _ehkä_ peruttu". Yritimme kuitenkin selittää, että tuossa seinällähän on selkeästi lappu että se on vain siirretty eteenpäin, mutta lopputulos oli silti sama: "luento on _ehkä_ peruttu". Odoteltuamme hetkisen päätimme lähteä takaisin kotiin sillä myös moni samalla luennolla ollut oli saanut saman "ehkä"-ilmoituksen ja aikaa luennon alkamisajankohdasta oli ehtinyt jo kulua useampi tovi.

Toinen hauska juttu oli muutaman opiskelijan nakittaminen "pääministeritapaamiseen". Tiistaina istuessamme luennolla vaihto-ohjelman vastuuhenkilö marssii ovesta sisään, pahoittelee ja tullessaan meidän luokse pyytää meitä kolmea tyttöä tulemaan toimistoon heti luennon jälkeen. Me istuimme tämän jälkeen hieman huolissamme siitä, että mitä ihmettä me olemme menneet tekemään kun tietääksemme minkäänlaiselle puhuttelulle ei ollut tarvetta :) Päästessämme luennolta marssimme toimistoon ja siellä meiltä kysyttiin josko haluaisimme osallistua torstaina tapahtumaan jonne tulee itse pääministeri. No, mikä ettei! Myöhemmin samana päivänä kämppikselleni soitetaan yliopistolta ja puhelusta ilmeni seuraavia asioita: pääministeri ei ole tulemassa, mutta pari muuta ministeriä kyllä ja niin juu, meidän pitäisi jotain hommiakin siellä tehdä... Loppujen lopuksi löysimme itsemme torstaina ensimmäisestä Thaimaa-Uzbekistan bisnestapaamisesta :D Hommat mitä meidän piti tehdä, oli istua vastaanottopöydän takana ja ohjeistaa kokoukseen tulijoita rekisteröitymisessä. Tosin tuntui, että enemmän työtä oli siitä että meitä haluttiin valokuvata ihan hirveästi ja koko ajan piti olla poseeraamassa ties kenelle :)

Tapahtumassa opiskelijoiden puolesta hommissa oli 3 suomalaista ja 2 thaimaalaista tyttöä. Itse päivä oli todella hauska ja mielenkiintoinen kokemus jollaista ei varmasti tule vastaan tämän reissun aikana toista samanlaista! Lisäksi saimme syödä mahan täyteen lounasbuffetissa ja olin niin onnellinen kun sieltä löytyi sushia ja montaa erilaista jälkiruokakaakkua! :)

Viikonloppuna tuli mm. leikittyä taas hieman turistia ja käytyä vihdoin Wat Arunilla. Wat Arun, Aamunkoiton temppeli, oli kyllä tähän mennessä hienoin näkemäni temppeli Bangkokissa ja voin suositella siellä käymistä jokaiselle! Lisäksi viikonloppuna tuli nähtyä parit uudet ostospaikat (vaikka ainoa mitä jäi itselleni käteen oli muutamat korvakorut) ja käytiin leffassa mikä oli tervetullutta "normaalia" tekemistä. Osa porukasta taitanee suunnata tänä viikonloppuna Ko Changille, mutta itse taidan jäädä suosiolla Bangkokiin. Ensi viikolla starttaa oma viikon kestävä Singapore-Kuala Lumpur -reissu ja tuntuu että ainainen suunnittelu ja miettiminen siitä mitä pitää nähdä ja tehdä on aika kuluttavaa. Varsinkin kun paikoin tuntuu, että kunnon arkea ei ole missään vaiheessa ehtinyt muodostumaan. Lisäksi Bangkokissa on vielä asioita joita haluan nähdä ja ehkäpä se lista lyhenisi sitten tämän viikon aikana :) Väistämättä on joutunut hyväksymään sen asian, että aika ja rahavarat eivät millään riitä siihen että ehtisi nähdä kaiken mitä haluaa! Onneksi takaisin voi kuitenkin palata ja nyt vain pitää elää tätä vaihto-oppilaselämää yrittäen ottaa ilo ja hyöty irti opinnoista (sekä koittaa käydä kiltisti salilla jotta tämä lomafiilis ei ihan kokonaan ota valtaa :)!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Miksi vaihtoon?

Tuli mieleeni, että voisin kertoa hieman omista motiiveistani lähteä vaihtoon ja kohdevalinnastani.

Opiskelen siis Siam University:ssä, joka sijaitsee joen “toisella puolella”. Bangkokin läpi halkoo siis Chao Phraya -joki, joka jakaa kaupungin kahtia turisteille tutumpaan ja ei niin tuttuun -puoliin. Joen länsipuolella (jossa siis yliopistokin sijaitsee) on muutamia turistikohteita, kuten Wat Arun, mutta muuten aika paikallisissa fiiliksissä mennään. Siam University on yksityinen yliopisto, tarkoittaen sitä, että opiskelijat ovat hieman rikkaammista lähtökohdista kuin valtion yliopistoissa. Tämä saattaa jonkin verran vaikuttaa siihen, kuinka motivoituneita paikalliset opiskelijat ovat (eivät siis välttämättä kovin...). Ulkomaalaisista vaihto-opiskelijoista täällä kuulema pidetään, sillä useimmat ovat melko tunnollisia tekemään kaikki annetut tehtävät vaikka olisivat luennoilta joskus pois matkustelun tai muiden rientojen takia. Ja suomalaista koulutustaustaa pidetään täällä kovin arvossa.

Miksi Aasia?
Opiskelin vuonna 2009 sivuaineen Kaakkois- ja Itä-Aasian opinnoista ja tätä kautta kiinnostuin talouden (ja yleensä yhteiskunnan) ja geologian suhteesta. Geologit ovat vastuussa energia- ja luonnonvarojen löytämisestä. Talous (eli siis raha) taas pyörittää luonnonvarojen tarvetta. Taloudella on myös suuri merkitys maiden välisiin suhteisiin. Aiemmissa opinnoissani olen perehtynyt mm. siihen miten Intian ydinvoimaprojekti vaikuttaa Intian ulkopolitiikkaan. Mielestäni tärkein opetus omalla kohdallani olikin ymmärtää kuinka suuri vaikutus Aasialla ja sen maiden talouskasvulla tulee olemaan tulevaisuudessa globaalissa mittakaavassa oikeastaan kaikkeen ja toivottavasti ymmärrys tulee muutaman kuukauden aikana edes hieman syvenemään.

Miksi Thaimaa ja Bangkok?
Olen pitkään halunnut Japaniin opiskelemaan. Valitettavasti en löytänyt ohjelmia joiden kautta olisi päässyt haluamiini opintoihin (ja joita olisi voinut opiskella englanniksi). Asia Exchange, jonka kautta olen siis täällä vaihdossa, järjestää ennalta määrättyihin ohjelmiin opiskelijavaihtoja. Mahdollisuuksia on lähteä esimerkiksi Kiinaan tai Thaimaahan. Harkitsin Kiinaakin, mutta kallistuin Thaimaahan mm. ystävällisemmän ilmapiirin ja (netti)politiikan vuoksi. Lisäksi Bangkokista pääsee helposti joka puolelle matkustamaan jos sellaista haluaa.

Lähtö Asia Exchangen kautta tarkoitti sitä, että hakuprosessi oli uskomattoman helppo (hakemus Asia Exchangelle ja he hoitivat yhteydenpidon yliopistoon). Lisäksi tämä tarkoittaa sitä, että muita suomalaisia on samassa ohjelmassa samaan aikaan useita (tällä lukukaudella noin 8 + koulujen kahdenvälisien vaihtojen kautta tulevat) - tämä voi olla mielipiteestä riippuen plussa tai miinus. Itse koen sen plussana, sillä mukava se on minusta tutustua myös uusiin suomalaisiin ihmisiin (enkä ole kokenut, että vaihtokokemus olisi jäänyt runsaan suomalaisedustuksen takia jotenkin laimeammaksi). Lisäksi lukukausimaksu on Asia Exchangen kautta pienempi mitä se olisi, jos olisin täysin itsekseni hankkinut opiskelupaikan.

Miksi Siam University?
Bangkokissa oli mahdollisuus valita kahdesta yliopistosta. Valitsin Siam Universityn siksi, että lukukausi sijoittui välille loka-helmikuu. Tämä tarkoitti sitä, että minulla oli mahdollisuus tehdä ennen lähtöä graduni valmiiksi ja vaihdon jälkeen jää vielä aikaa suorittaa Suomessa loput opinnot toivottavasti hyvissä ajoin ennen kesää.

Ja miksi tulin tänne niin aikaisin ennen opintoja?
Bangkokiin suositellaan saapuvaksi noin viikkoa ennen vaihtoa, jotta ehtii hoitaa käytännön asiat kuntoon (kuten asunto) ilman suurempaa stressiä. Lentolippujen ostamisen jälkeen vaihtopäivämäärät tarkentuivat ja muuttuivat alkavaksi noin viikkoa myöhemmin jolloin minulle jäi kolmisen viikkoa aikaa totutella Thaimaan tapoihin ja kulttuuriin. Missään nimessä tänne ei olisi tarvinnut niin aikaisin tulla, yliopiston puolesta kurssivalintojen kanssa ei ollut mitään kiirettä ja asuntokin järjestyi todella nopeasti paikan päältä vaikka useammassa vaihtoehdossa tuli kierreltyä. En kuitenkaan harmittele sitä, että tulin niin hyvissä ajoin: ehdin toipua aikaerosta, totuttautua paikalliseen ruokaan ja tapoihin, nähdä kaupunkia, nauttia ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä jotka olisi muuten jäänyt tapaamatta!! Ja tietysti: olisipa jäänyt kokematta Vegetarian festival joka ruokatarjonnan puolesta oli tosi nappi juttu! :)

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Koulua ja Ko Sametia!

Reipas viikko on kulunut sellaisessa hujauksessa, että alkaa jo hirvittää ajatus siitä että kohta kaikki on jo ohi. Onneksi reissun puoleen väliinkin on vielä hieman aikaa!

Viime viikolla alkoi vihdoin opinnot orientoivalla päivällä. Orientoiva päivä tarkoitti ainoastaan sitä, että meidät toivotettiin tervetulleeksi ja henkilökunta otti ahkerasti kuvia meistä ja itsestään meidän kanssa :) No, tulipa käytyä ja sainpa hankittua koulun vyön, pinssin ja napit samalla reissulla. Perjantai-iltana käytiin syömässä mukavassa jokiravintolassa nimeltä Water Front ja jota voin kyllä suositella hinta-laatusuhteeltaan kaikille (alle kymmenellä eurolla tuli nautittua alkuruoka, pääruoka ja iso pullo olutta, jälkiruokakin olisi mahtunut budjektiin mutta ei enää mahaan). Lisäksi näkymät joelle ja kaupunkiin oli varsin mainiot.

Varsinaiset luennot alkoivatkin sitten tällä viikolla. Kursseja on minulla siis maanantaista keskiviikkoon ja ainakaan tällä viikolla yksikään luennoista ei kestänyt sitä 2,5 tuntia joka on merkattu lukujärjestykseen. Lisäksi keskiviikkoaamuna luennoitsija vaivautui alkuun paikalle ilmoittamaan, että luento alkaa vasta puoli tuntia myöhemmin kuin mitä lukujärjestyksessä lukee. Tuo oli sinänsä melko harvinaislaatuinen teko luennoitsijalta, sillä tässä kulttuurissa ei ole lainkaan ihmeellistä jättää kertomatta tämänkaltaisista asioista tai ilmoittamatta esimerkiksi luentojen peruuntumisesta.

Koska ensimmäinen luentoviikko oli niin "rankka", päätimme suunnata torstai-aamusta rantalomalle Ko Sametille joka sijaitsee vajaan neljän tunnin bussimatkan ja puolen tunnin lauttamatkan päässä Bangkokista. Neljä päivää sujui yhdessä hujauksessa ja oli kyllä aivan mahtava reissu! Parhain asia koko reissussa oli saavuttaa pitkästä aikaa mielentila jossa ei ole kiire minnekään, ei tarvitse säätää minkään kanssa ja voi keskittyä vaan olemiseen. Mahtavaa oli myös nukahtaa siihen, että bungalowiin kantautui sirkkojen öinen siritys ja aaltojen lyöminen rantaan. Ko Samet on melko pieni ja saarella itsessään ei ole kovin paljon nähtävyyksiä (siis esimerkiksi vesiputouksia tms. jännää), mutta paikkana ihan kokemisen arvoinen ja voisin suunnatat sinne rentoutumaan toisenkin kerran. Eipä sitä toisaalta Bangkokin hektisyyden jälkeen kovin paljoa aktiviteetteja kaivannutkaan (syömisen, rannalla oleilun ja uimisen lisäksi)! Lauantaina käytiin kyllä päivän kestävällä veneretkellä, jolla päästiin mm. snorklaamaan ja nähtiin saarta mereltä päin. Ja hyönteisrintamalla tuli nähtyä aika paljon enemmän kuin tähän mennessä koko matkan aikana: jättiläiskokoisia hämähäkkejä joita piileskeli mm. vessoissa, sekä isoja pörriäisiä joita päiväsaikaan pörräili joka paikassa ja jotka iltaisin törmäilivät kunnon jymähdyksin bungalowin ulkoseiniin. Hyttysiäkin tuli valitettavasti tavattua: itse kärsin niistä vasta viimeisenä iltana, mutta sekin loppui melko nopeasti kun kävi vaihtamassa pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet päälle.

Ainiin, jännistä asioista puheen ollen: lauantai-illasta olimme juuri lopetelleet päivällisen rantaravintolassa kun tuli koko saaren kattava sähkökatkos! Katkosta kesti noin puoli tuntia ja mikäs siinä oli istua porukalla kynttilänvalossa ja seurata kun valot palailivat hiljalleen eri osiin saaren rantaviivaa. Koko illan kestävä katkos olisi varmaan ollutkin hieman ikävämpi juttu - varsinkin kun juuri silloin se otsalamppu nökötti kauniisti bungalowissa ja sinne olisi pitänyt seikkailla sitten kännykänvalossa :)