Tuntuu rusinalta.

Voi että, oma uima-allas on kyllä aika taivas! Tänäänkin kävin polskimassa sekä aamulla että illalla. Oi että!

Viimeisimmät päivät on mennyt aika siivillä. Tällä hetkellä samassa asuinpaikassa asuu yhteensä 7 suomalaisopiskelijaa (minä mukaan lukien), jotka ovat kaikki tulossa samaan yliopistoon samalle linjalle. Kolme meistä on Asia Exchangen kautta ja loput koulujen kahdenvälisten vaihtosopimusten kautta. Lisäksi eilen illalla tavattiin kaksi poikaa (AE:n kautta) ja tänään yliopistolla kolmas AE:n kautta opiskelemaan tuleva poika. Lisäksi vaihtareita on vielä tapaamatta (sekä suomalaisia ja luultavasti myös ulkomaalaisia)! Täällä ei todellakaan jää yksin :)

Eilen majapaikkamme työntekijä Oillie järjesti meille illallisohjelmaa ja kävimme napostelemassa törkeän hyvää intialaista ruokaa paikassa nimeltä Bombay Blue's. Paikka on kohtuullisen lähellä Khao San -katua ja suosittelen lämmöllä kaikille jotka suunnalle poikkeavat! Kasvisruokalista oli mahdottoman pitkä ja valinnanvaikeus suuri! Eikä paikka ollut kamalan kalliskaan: oma annokseni naan-leivän ja vesipullon kanssa kustansi alle 5 euroa. Lisäksi Oillie kirjoitti minulle thaiksi muistilapun jossa lukee mm. tofu, riisi ja vihanneksia :) Täytyypä käydä joku päivä tekemässä ruokatilaus tuon kanssa jossain katukojussa ja testata toimivuutta! Kieli on edelleen täysin käsittämätön, mutta kaipa sitä tässä oppii parissa kuukaudessa (enemmän kuin sen hyvää päivää ja kiitos)!

Tänään oli taas aika matkustaa yliopistolle. Muutamilta puuttuivat vielä rekisteröitymispaperit ja halusimme tietoa myös siitä, aiotaanko thain alkeiskurssia nyt järjestää vai ei. Aamulla varmistui myös orientaatiopäiväksi tämä perjantai! Thain alkeiskurssin suhteen olemme yhtä tietämättömiä kuin pari viikkoa sitten ja taitaa jäädä se ottamatta. Harmi sinänsä, mutta eipä sitä jaksa rajattomasti säätää. Lisäksi uumoilivat yliopistolta, että siitä ei saisi opintopisteitä jolloin sitä ei pystyisi hyväksilukemaan Suomessa (ja silti se veisi yhden kurssin verran tilaa niistä joista saa opintopisteet).

Tulvat eivät tällä erää tulleet Bangkokiin, mutta ilmeisesti uutta huippua odotetaan marraskuun alussa. Saapi nähdä miten silloin käy! Viimeisenä parina yönä on ollut pari aika kovaa ukkosmyrskyä, mutta eiköhän nekin lopu hiljalleen kun sadekausi tulee päätökseensä.

Kämppä!!!

Pari päivää hurjaa kämpänetsintää ja muuta säätöä takana. Kävimme useammassakin paikkaa katsomassa, mutta esimerkiksi yhdessä hyvältä vaikuttavassa paikassa pari huonetta haisi ihan homeelle... Ei mukavaa! Lisäksi saimme hieman tylsän uutisen yliopistolta: yliopistokämppiä vuokrataan vain koko lukukaudeksi eikä ollut mitään mahdollisuutta sopia vuokrasopimusta muutamaksi kuukaudeksi. Päädyimme sitten ottamaan paikasta nimeltä Sivalai Place (melko suosittu jo aikaisempienkin vaihto-opiskelijoiden joukossa) asunnon ja muutamme sinne huomenna! Joudumme pari kuukautta asumaan sellaisessa asunnossa, jossa on vain yksi makuuhuone (jossa kaksi sänkyä) ja olohuone (jossa pieni keittonurkkaus). Pääsemme kuitenkin vuodenvaihteessa muuttamaan kahden makuuhuoneen asuntoon, jossa molemmissa makuuhuoneissa on parisänky. Näin ollen myös Jussi mahtuu asumaan saman katon alle joka on oikein mukavaa! Positiivista paikkavalinnassamme on se, että siellä on todella suuri uima-allas ja hyvän oloinen punttisali: molemmat kuuluvat lisäksi vuokran hintaan! Lisäksi paikka vaikutti sijaitsevan aika hyvällä alueella (ainakin ympäröivistä taloista päätellen). Paikassa on lisäksi valvontakamerat joka paikassa ja vartiointi! Todella hyvä siis, ettei tarvitse jännätä esimerkiksi läppärin jättämisestä huoneeseen. Negatiivisena puolena on ehkä se, että paikka ei ole esimerkiksi sky train -radan varrella vaan sinne pitää ottaa taksi tai bussi. Lisäksi asuntomme sijaitsee samalla puolella jokea kuin yliopisto ja suurin osa aktiviteeteista sijaitsee taas toisella puolella. Onneksi taksilla kulkeminen on kohtuullisen halpaa ja luulen että tulen seuraavat päivät ottamaan lähinnä rennosti altaalla enkä poistu mihinkään =) Toisaalta, jos marraskuun vaalit menevät huonosti ja alkaa taas jonkinnäköinen mellakointi olen minä luultavasti hyvin kaukana silloin kaikesta arveluttavasta - ainakin keväällä mellakointi rajoittui lähinnä tuohon keskusta-alueeseen.

Kävimme torstaina myös yliopistolla ja emme vieläkään tiedä onko orientaatiopäivämme ensi viikon torstai vai perjantai =) No, tässä kulttuurissa kyllä oppii astetta verran rennomman asenteen kuin Suomessa... Myös koulupuku on vihdoin hankittu! Hankin alkuun kaksi paitaa ja yhden hameen, onneksi on kohtuullisen halpaa hankkia sitten vaikka vielä toinen hame tai kolmas paita jos tuntuu että tulee vaikka sotkettua! Vielä pitäisi hankkia koulun vyö ja pinssi!

Tällä hetkellä olen seurannut jännityksellä meinaako tulvat tulla myös Bangkokiin. Hieman pohjoisemmassa on ollut melko pahoja tulvia ja myös Bangkokia halkovan joen pinta on noussut melko korkealle. Lisäksi tämän hetkinen täysikuu nostaa meriveden pintaa. Saa nähdä siis miten käy! Toivotaan, että tilanne pysyy rauhallisena!

//Edit.

Uups, kirjoitusvirheitä! Siis oikeasti muutimme jo lauantaina tänne kämppään ja ensimmäinen yö on jo takana. Olipa nautinnollista nukahtaa mielummin heinäsirkkojen siritykseen kuin kaikenmoiseen mölötykseen jota enemmän keskustassa kantautui ikkunasta sisään. Eipä tuntunut illalla siltä, että sitä asustelee reippaan 10 miljoonan ihmisen kaupungissa...

Pyykkipäivä!

Pari päivää on taas kulunut ja olen lähinnä ottanut rennosti :) Ensimmäistä kertaa piti käydä viemässä pyykit pestäväksi ja olipa kiva saada takaisin kassillinen puhtaita vaatteita! Kaiken lisäksi ne tuoksuvat ihan kuin mummolalta, joten samalla sai aika kotoisan olon.

Olen nyt myös käynyt testaamassa sen kasvisravintolan, josta sain heti alkuun mainoslehtisen. Kyseinen paikka on nimeltään siis Ethos ja sijaitsee aika lähellä tuota May Kaidee´s ravintolaa (samalla kadulla). Silloin kun olin aikaisemmin menossa testaamaan sitä, poikkesin aivan väärään paikkaan (ei näistä paikoista aina ota ihan selvää, varsinkin jos monta samannäköistä paikkaa on vierekkäin :). Tässä oikeassa paikassa oli oikein miellyttävä fiilis (ja ilmanen wi-fi!). Valitsin tofua ja inkivääriä, annos oli iso (maksoi muistaakseni 80 bahtia) ja ihan ok, vaikkakin tofua olisin toivonut hieman enemmän. Annokselle annan tämän kokemuksen perusteella kolme tähteä, pitänee käydä kokeilemassa siellä muitakin ruokia.

Molemmat varsinaiset kasvisravintolat jotka olen testannut (Ethos ja May Kaidee´s) mainostavat muuten, etteivät käytä ruuissaan natriumglutamaattia. Eräänä iltana napatessani katukojusta nuudeliannoksen huomasin, että lusikoivat sitä aika sumeilematta ruokaan ja taisi chilien ja muiden mausteiden vieressä olla purkki sitä itseään jotta saa oma-aloitteiseti lisätä annokseensa jos siltä tuntuu. Ei sillä, että en missään nimessä haluaisi sitä ruokaani, mutta mielekkäämpää olisi olla ilman kun ei siitä mitään hyötyäkään ole. Nauttisin paljon mieluummin tuoreista kasviksista ja herkullisista yrteistä - täällä kun ne ovat todella maukkaita!

Ja loppuun vielä hauska juttu, joka tuli eteen kun lueskelin BK-lehteä, eli sellaista englanninkielistä ilmaislehteä jonka nappasin kahvilasta mukaan. Kysy-palstalla joku halusi tietää, missä Bangkokissa voi opiskella neulomista sillä hän haluaisi oppia neulomaan itse neuleita ja huiveja. Syy oppimistarpeeseen oli se, että Bangkokissa on ollut viime aikoina tavanomaista kylmempi!! No, kaikki on suhteellista :)

Olin hieman miettinyt päiväretkeä Ayutthayaan (entiseen pääkaupunkiin), mutta ainakin huominen pitää viettää Bangkokissa tehden hieman paperihommia vaihtoon liittyen ja katsella kämppävaihtoehtoja vielä lisää. Ylihuomenna tuleekin jo ensimmäinen opiskelukaveri Bangkokiin ja tarkoitus olisi loppuviikosta käydä (taas) yliopistolla ja toivottavasti löytää joku kiva kämppä meille. Onneksi yliopistolla on kuulemma reippaanlaisesti vapaita kämppiä, joten ei tässä onneksi ihan tyhjän päällä olla (toivottavasti, ja toivottavasti yliopistolle saa tehdä vain 2 kk sopimuksen)! Lisäksi pitää hankkia koulupuku, vaikkei sitä vielä ensimmäisenä luentoviikkona vaaditakaan. Ehkä se on kuitenkin vakuuttavampaa hankkia jo etukäteen, niin ei ainakaan tarvitse käyttää ensimmäistä aamua vaatepähkäilyyn.

Elina matkustaa bussilla, osa 2.

Sade sen kuin jatkuu, jo yli vuorokauden on satanut miltei koko ajan. Valille sade onneksi laantuu sellaiseksi pieneksi ripotteluksi. En kylla valita, silla sateessa ilma on huomattavasti viileampi ja raikkaampi. Viime yona tuli jopa niin kylma, etta oli laitettava tuuletin pois paalta (tosin tama kommentti tulee henkilolta joka kayttaa kesallakin villasukkia :)!

Paatin ottaa bussin Siam Centeriin kohti kauppakeskuksia. Alkumatka ei vain ottanut oikein tulta alleen, silla tiesin ainoastaan 2 bussia jotka menevat sinne, loysin vain toisen bussipysakin ja se kyseinen bussi meni juuri pysakin ohi kun olin vasta kavelemassa pysakille. Sain myos huomata, etta se toinen bussikin pysahtyi pysakilla (vaikka sita ei ollut listattu pysakkitaulussa) mutta en ehtinyt kipittaa kyytiin, silla muita ihmisia siihen ei noussut ja bussista jai lennossa vain yksi matkustaja pois. Uusien bussien odottelu kesti ja kesti. Pysakeilla ei ole aikatauluja (enka tieda kuinka hyvin ne taalla ruuhkissa pitaisivat edes paikkaansa), joten kyllastyneena odotteluun viuhdoin itselleni taksin. Kerrankin taksikuski osasi puhua kohtuullisen sujuvasti englantia ja oli ihan hauska rupatella matkan ajan.

Kauppakeskuksissa ja niiden laheisyydessa kiersin lapi kirjakaupat ja kasityokaupat etsien aitini toivomia tuliaisia. Etsintatulokset olivat valitettavasti melko koyhat ja ajattelin menna Siam Paragonin merimaailmaan, mutta harmikseni huomasin etta myytavana oleva kausilippu on ainoastaan thaimaalaisille ja ns. turistina joutuu ostamaan aina kertalipun. Nainpa hylkasin taman idean, silla kello oli jo aika paljon ja merimaailman hinta melko suolainen (900 bahtia). Tuonne pitaa varata koko paiva ja saastaa meneminen vaikka tammikuulle ja Jussin ensimmaisille paiville Bangkokissa :) No, onneksi ei tullut matkustettua tuonne vain pelkastaan merimaailman takia.

Siam Paragonissa oli meneillaan joku lasten tanssikilpailu tai -esitys, jota oli aika hauska seurata. Pikkuiset vetivat kylla ihan taydella sydamelle, mutta vahan kylla vierastin sita etta noin 4-6 vuotiailla tytoilla oli taydet meikit paalla ja koreagrafioihin kuului kunnon pepunpyoritysta ym.

Lisaksi oli hauskaa kun jostain syysta eraaseen donitsikauppaan oli useiden kymmenien metrien jono! Ainoa mita ymmarsin, oli se etta johtuen joidenkin materiaalien huonosta saatavuudesta oli myytavien donitsien maara jouduttu rajoittamaan kahteen tusinaan per asiakas. Kahteen tusinaan!! Jos joku tietaa onko tama joka lauantainen tapa viettaa paiva jonottamalla donitseja vai liittyyko tahan massiivinen alennuskampanja niin vinkatkaa!

Loytyipa kauppakeskuksen kirjakaupasta muumikirjoja (englanniksi), seka joulukortteja! Lisaksi parissa myymalassa oli myos paljon Halloween-tavaraa ja olin aika ylpea itsestani kun mukaan ei tarttunut mitaan vaikka paljon pienta sopoa kraasaa olikin tarjolla :)

Kauppakeskuksilta paatin urheasti nousta samaan bussiin jolla tulin myos viimeksi samasta paikkaa pois. Tiesin, etta bussi on oikea, paljon lipusta pitaa maksaa (hinnoittelevat lipun matkan pituuden mukaan) ja missa jaada pois, mutta osasin sanoa vain etta "lahelle Khao Sania". Rahastaja, joka ei juuri osannut englantia, hadissaan yritti selittaa etta olen vaarassa bussissa. Yritin nayttaa kartasta katua jolla jaan pois, mutta silti rahastaja oli sita mielta etta olen vaarassa bussissa. Viereisella penkilla istui onneksi vanhempi pariskunta, joista mies osasi englantia ja selitin hanelle tietavani etta olen oikeassa bussissa ja tiedan missa jaada pois, mutta en osaa sanoa oikeaa paikannimea. Huh, miehen avustuksella sain vihdoin oikean lipun ja onnistuin jaamaan oikealla pysakillakin pois :) Aikamoiseksi saatamiseksi taalla asiat kylla valilla menee, luultavasti tulen arvostamaan taman reissun jalkeen suuresti Helsingin suhteellisen selkeita bussireitteja :)

Matkan sateisin päivä...

...on tänään! Aamusta asti on satanut jokseenkin kuin saavista kaatamalla ja näin ollen kaupunkikiertely ei juuri innosta :) Hyvä päivä siis surffata netissä, ottaa osoitteita ylös, suunnitella vähän mihin Jussin kanssa voitaisiin matkustella ja päivitellä blogia (nyt kun vihdoin läppärikin innostui menemään nettiin). Istun tällä hetkellä Green House nimisessä ravintola/majoitus-kompleksissa ja odottelen pasta-annostani. Ruoka täällä on tähän mennessä kalleimmasta päästä (pasta-annos maksaa reippaat 100 bahtia, eli alle 3 euroa silti), mutta paikka tarjoaa ilmaisen wi-fi-yhteyden, joten mikäs tässä samalla surffatessa.

--

Maanantaina kävin muun muassa Wat Bowon Niwet luostarialueella kiertelemässä. Kyseessä oli melko pieni alue, mutta omalla tavallaan viehättävä erilaisine pienine patsaineen. Muita turisteja siellä ei juurikaan ollut, ainoastaan muutamia paikallisia, joten se oli mukava henkinen levähdyspaikka Bangkokin hallitusta kaaoksesta.

Tiistaina matkasin taas yliopistolle, tarkoituksena kysyä vielä pari asiaa opinnoista, majoituksesta ja Japanin aivokuumerokotuksesta. En siis ottanut tuota Japanin aivokuumerokotusta, sillä Suomessa kysellessäni näitä rokotteita ei matkailijan rokotusneuvonta kokenut sitä omalla kohdallani tarpeelliseksi. Kuulin kuitenkin parin muun vaihtarin ottaneen sen ja iski paniikki... tällä erää näyttäisi kuitenkin siltä, että jätän rokotteen ottamatta vaikka sen saisikin vielä täältä hankittua. Riskiaika alkaa mennä sadekauden loppumisen myötä ohitse, eikä minulla ole tarkoituksena viipyä ns. riski-alueilla kovin pitkiä aikoja (esimerkiksi maaseudulla, raja-alueilla ym.). Rokotteeseen liittyy joillakin ihmisille jopa todella vakavat sivuoireet, joten eräänlaisena hätävarjeluna otettu rokote voi teettää enemmän haittaa kuin hyötyä. Pitää vaan suihkia myrkkyä ja pistää pitkää vaatetta päälle ja toivoa parasta!!! Että peukut pystyyn siellä jotta vältytään kaikenlaisilta ikäviltä jutuilta!

Opintoihin liittyen selvisi muun muassa lopputenttiaikataulu. Ehdin jo tehdä alustavat kurssivalinnat ja niiden osalta näyttäisi siltä että minulla olisi ensimmäisenä viikkona kahtena päivänä 4 tenttiä (joista kaksi päällekkäin ja näin ollen en ole varma voinko edes siis osallistua kursseille vaikka luennot ovat eri aikaan) ja aivan viimeisen viikon torstaiksi jäisi yksi tentti. Nyt pitää siis vielä miettiä, että olisiko se kuitenkin mieluisampaa, että kaikki tentit olisivat ohi jo ensimmäisen tenttiviikon jälkeen ja voitaisiin suihkia sitten Jussin ja kavereiden kanssa minne huvittaa. Lisäksi pitää tarkistaa yliopistolta ensi viikolla myös tuo tenttien päällekkäisyyden vaikutus kurssivalintoihin. No, onneksi päätöksenteolla ei ole kiire ainakaan paikallisen opintotoimiston mukaan (samalla niin hieno, että rasittava piirre tässä kulttuurissa :). Thaikielen alkeiskurssistakaan ei saada tietoa varmaan vasta kuin juuri ennen opintojen alkua - tai hyvässä lykyssä vasta ensimmäisellä viikolla, joten voi olla että menee suunnitelmat taas uusiksi jos se järjestetään :) Eipä meidän orientaatiopäivänkään tarkka päivämäärä ole vielä selvillä...

Yliopistolla pääsin tutustumaan myös kyykkyvessoihin. Jep, ilmeisesti suurin osa yliopiston vessoista on vielä kyykkymallisia ja jos on paljon onnea, voi rivistä löytyä yksi perinteisen mallinen. Noh, eiköhän tuohonkin asiaan totu ja onpahan taas yhtä kokemusta rikkaampi...

Olin suunnitellut meneväni tiistaina joogaan, sillä hartiat ovat tuntuneet hieman jumiutuneilta ensimmäisten päivien rinkan kantelun jälkeen (tästä viisastuneena käytin yhden illan siihen, että sovitin rinkan asetukset omaan selkään sopivaksi ja tästä edespäin kantelu pitäisi olla astetta mieluisampaa). Valitettavasti paikka on kiinni seuraavat kaksi viikkoa ilmeisesti siitä syystä, että ohjaajan isä oli kuollut (tai vakavasti sairastunut). Marssinkin sitten kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran thaihierontaa. Olipa kokemus! Selkä kyllä rutisi ja asennot olivat mielenkiintoisia, mutta saatu olotila oli kyllä parempi kuin ennen hierontaa! Ensi kerralla sitä uskaltanee ottaa kokonaisen tunnin kun tietää mihin päänsä pistää.

Keskiviikkona poistuin Bangkokin hälinästä ja suuntasin kelluville markkinoille (Damnoensaduak), Kwai-joelle ja tiikeritemppelille. Kelluvat markkinat oli hieman pettymys, vaikkakin venematka itse markkinoille oli tosi hauska :) Mutta itse markkinat: miltei joka kojussa samaa tavaraa, mielestäni kalliimmalla kuin Bangkokissa, myyjät todella hyökkääviä, hirvittävä hälinä ja itse markkina-alue oli pienempi kuin kuvittelin. Vaikka en ollut aikeissa ostaa mitään niin pisti ärsyttämään se krääsän määrä - olin kuvitellut että markkinoilta löytyisi enemmän kivoja käsitöitä ym.

Kwai-joki ja “kuoleman rautatie” Kanchaburissa (noin 130 km Bangkokista) oli kyllä mielenkiintoinen vierailunkohde. Alkuperäinen puinen rautatiesilta ja itse rautatie on rakennettu pakkotyövoimalla toisen maailmansodan aikana. Tämä silta jolla turistit pääsevät käymään ei ole enää se alkuperäinen (pommitettiin hajalle), eikä edes alkuperäisellä paikalla - mutta ehkä jo näistä syistä sillalla on hauska vierailla :) Kipittelin sillan toiseen päähän, josta löytyi mahtava buddha-patsas, temppeli ja nolla turistia. Itse rautatiesillalla kävely oli aika jännää, sillä kummallakaan puolella ei ollut minkäänlaista turva-aitaa ja jos sitä olisi sattunut kompastumaan ja putoamaan jokeen niin tokkopa ketään olisi edes kiinnostanut… Olisin mielelläni vieraillut myös Kwai-joen sillan ympäristössä ja käynyt liittoutuneiden hautausmaalla, mutta valitettavasti aika ei riittänyt siihen.

Ja sitten tiikeritemppeli. Olen nähnyt aikoinani dokumentin temppelistä ja silloin se on jäänyt mieleeni tosi positiivisena asiana. Kaikki tiikereihin liittyvä toiminta kyseisellä luostarilla on lähtenyt siitä, kun luostarille tuotiin orvoksi jäänyt tiikerinpentu 90-luvulla (joka kai tosin aika pian sen jälkeen kuoli) ja jonka jälkeen temppelille tuotiin useita muita samankaltaisia tapauksia. Siitä lähtien temppeli on toiminut (omien sanojensa mukaan) tiikereiden pyhättönä. Temppelistä liikkuu tosin melko paljon huonojakin juttuja: tiikereitä kohdellaan huonosti, niitä huumataan jotta ne pysyisivät rauhallisina kun turisteja pyörii ympärillä, temppeli tuottaa itse lisää tiikerinpentuja jotta turistitoiminta ja sen tuomat tulot pysyisivät kasvussa. Lisäksi eräät tahot ovat kritisoineet sitä, että turistien maksama kohtuullisen korkea pääsymaksu (500 bahtia) ei näy kuitenkaan tiikereiden olojen kohentumisessa. Noh, mitä minä sitten näin omin silmin: melko lyhyisiin kahleisiin kytkettyjä tiikereitä jotka näyttivät ihan hyväkuntoisilta mutta melko apaattisilta. Tiikerinpennut vaikuttivat iloisilta, mutta mietin että onko se kissaeläimen elämän arvoista olla vain kuvattavana turisteja varten. Mielestäni tiikereille oli rakennettu isompia aitauksia ja rakenteilla oli melko suurenkin oloinen paikka jossa oli paljon puita ym., mutta eräässä aitauksessa olevasta kolmesta tiikeristä yksi vaikutti todella stressaantuneelta ja pyöri ympyrää epätoivoisen näköisenä. Ei hyvä. Vaikka ajatus poseeraamisesta tiikerin kanssa tuntui vähän älyttömältä kun näin koko sen turistirumban, menin kuitenkin mukaan toivoen että minun sympaattinen silitykseni antaisi näille uskomattomille eläimille lisävoimia. Tiikeritemppelistä löytää paljon lisätietoa googlettamalla “Tiger temple” ja jokainen voi tehdä oman johtopäätöksensä aikooko vierailla kyseisellä paikalla jos sellainen valinta tulee eteen. Itselle ajatus siitä, että kahlitsisin tavallisen kotikissan narun päähän ja kuvauttaisin yhden päivän aikana sadoittain turisteja kissan kanssa tuntuu perin stressaavalta ajatukselta (varsinkin kun kyseinen toiminta jatkuu päivästä toiseen). Näin ollen en voi kyseistä paikkaa suositella kenellekään - ihan vain tiikereiden parasta ajatellen. Mielestäni jos kyseessä olisi oikea pyhättö, saisivat tiikerit oleilla omissa oloissaan.

Parasta päivän kestäneessä happihyppelyssä Bangkokista oli kuitenkin ihmisten tapaaminen ja uudet maisemat. Ensimmäinen vilaus vuorista toi mieleen heti Bilbon Taru Sormusten Herrasta: "I want to see mountains again, mountains Gandalf!".

Torstain vietin China Townissa. Oli vihdoin aika kokea kasvisruokafestivaali autenttisessa ympäristössä :) China Townissa oli ylitsepursuavan paljon kaikkea: ihmisiä, ruokaa, kauppoja, liikennettä. Mutta kaiken kaaoksen keskeltä löytyi onneksi pakopaikkoja: sympaattinen pieni kahvila ja kaunis puisto (tosin puisto taisi jo sijaita hieman China Townista ulkona). Lisäksi olimme kolumbialaisen Ivanin kanssa suurimman osan ajasta ainoat turistit koko paikassa (todella hieno fiilis). China Townissa oli paikoin myös täysin erilainen tunnelma kuin olen tähän mennessä kokenut Thaimaassa. Päivä oli siis todella virkistävä, paitsi jalkojen puolesta jotka olivat seitsemän tunnin kävelyn jälkeen jokseenkin turtana. Lisäksi katuruokakojusta löysin parasta tofua tähän mennessä: muovipussiin heitettiin friteerattuja tofupaloja, chiliä, maapähkinää ja jotain makeaa kastiketta. Kaikki edellä mainittu sekaisin ja noukitaan tikulla suuhun, namnamnam!!! Tuo sekoitettu kastike oli jotain niin taivaallista ja friteerattu tofu, mmmmh! Alueella oli myös paljon kangas- ja käsityökauppoja ja koitinkin metsästää tuliaissilkkinauhoja, mutta valitettavasti ainakaan niistä muutamasta kojusta joissa poikkesin kysymässä ei löytynyt. Sain ystävällisen englantia osaavan myyjän tosin kirjoittamaan hakemani asian thaiksi, joten nauhojen etsintä pitäisi helpottua kun voi vaan näyttää lappua joka paikassa.

Pikku hiljaa tämä maa ja kaupunki alkaa tuntua edes jollakin tavalla kodilta ja se on oikein mukava tunne. Vaikka täällä on asioita joista en pidä (kuten kaoottinen liikenne, jonka toimintaperiaatteesta en ole päässyt lainkaan jyvälle, sekä varsinkin torstaina todella painostava ja ei-todellakaan-mikään-raikas-ilma), niin onneksi pieniä ihania asioita löytyy joka nurkan takaa! Ja opintojen alkukin on ihan nurkan takana - jännittävää :)

Olin ajatellut lauantaina matkata merimaailmaan, mutta heräsin siihen että maha kipristeli uhkaavasti, joten päätin hylätä merimaailmavaihtoehdon ja ottaa ainakin aamupäivän rauhallisesti. Söin majapaikan terassilla aamupalaksi turvallisesti paahtoleipää ja teetä ja marssin sen jälkeen vieressä olevaan kauppaan. Mukaan tarttui joku palauttava urheilujuoma (tai vastaava, tekstit enimmäkseen thaiksi) ja suolapähkinöitä lääkkeeksi :) Marssin takaisin majapaikkaan, otin esille yliopistolta mukaan saamani kurssikuvaukset ja yritin saada aikaan vakavia päätöksiä sen suhteen mitä aion seuraavan neljän kuukauden ajan opiskella. Päiväunet veivät kuitenkin voiton ja herätessäni varsin makeilta unilta huomasin olevani kuin uusi ihminen ja mahakivusta ei tietoakaan, hienoa! En tiedä oliko se urheilujuoma, suolapähkinät vai päikkärit, mutta pääasia että ainakin tällä kertaa hyvä olo vei voiton! Voi olla, että eilen syömäni ensimmäinen oikeasti tulinen ruoka vain pisti ärsyttämään.

Matkailijoita kehoitetaan Thaimaassa syömään samoista paikoista missä on runsaasti paikallisia - tämän pitäisi kertoa paikan hyvästä tasosta ja ainakin minimoida ruuasta koituvien takaiskujen mahdollisuuden. Päätin tänään sitten kokeilla tätä tekniikkaa ja marssin pieneen katuruokapaikkaan jossa ei ollut minun lisäksi muita turisteja ja joka lisäksi liputti kasvisruokafestivaalin puolesta. Koska ei ollut huolta siitä mitä syödä, valitsin silmämääräisesti parhaimmalta näyttävän annoksen. Annos oli vihreää currya, jossa pääraaka-aineina oli soijasuikaleita ja pieniä vihreitä munakoisoja. Hauskinta oli se, että kyseisen kojun kokki/muu työntekijä tuli istumaan seurakseni pitämään seuraa. Samalla kyselin mitä raaka-aineita ruuassa oli ja sitä kautta opin myös sen miltä näyttää ne pienet vihreät munakoisot (joita olisi kyllä voinut näkönsä puolesta luulla chileiksi, heh). Ruoka oli todella hyvää ja halpaa, joten tätä paikkaa pitää ehdottomasti käydä kokeilemassa vielä ainakin kasvisruokafestivaalien aikana uudestaan.

Kursseista olen saanut valittua jo muutaman ylitse muiden. Minulla on opiskeluoikeus viiteen kurssiin ja ongelmaksi on tällä hetkellä muodostunut se, että kiinnostavan kuuloisia on todella monta. Yritän myös mahduttaa valitsemani kurssit kolmeen peräkkäiseen päivään, jotta on mahdollisuus lähteä jossain välissä pois Bangkokista. Luennot täällä kestävät 2,5 tuntia (ilmeisesti sisältäen pienen tauon), luentojen välissä on 15 minuutin tauko ja päivään mahtuu kolme luentoa. Näin ollen kurssit olisi mahdollista mahduttaa vaikka kahteen päivään, mutta kello 8.30-16.30 kestävästä luentorupeamasta taitaisi tulla hieman raskas, varsinkin jos tauot rajoittuvat niihin luentojen välisiin vartin kestoisiin… Tosin ehkä sen kestää jos sellainen on vaan kerran viikossa! Lisäksi en ole varma kannattaako minun valita nyt 4 kurssia ja odottaa tietoa siitä toteutuuko thaikielen alkeiskurssi (vaatii tietyn määrän osanottajia, enkä tiedä onko halukkaita vaihtareita tarpeeksi), vai suorilta valita ne 5 kurssia ja koittaa pärjätä täällä sitten itsenäisellä opiskelulla ;)

Torstaina oli myös ensimmäinen sadepäivä. Olin juuri syömässä kun taivaanranta alkoi täyttyä uhkaavista pilvistä. Syömisen jälkeen päätinkin tästä syystä suunnata suoraan takaisin majapaikkaan joka olikin hyvä idea, sillä samalla hetkellä kun istahdin terassille alkoi kaatosade joka ei sitten ihan heti loppunutkaan :)

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin tänään siihen, että ilma tuntui lämpimämmältä kuin aikaisempina päivinä. Päätin reippaasti lähteä kiertelemään eräälle temppelialueelle, mutta pelkkä alkumatka sai aikaan niin painostavan olon, että päätin hylätä kiertelyn tältä päivältä. Sen sijaan suuntasin jo hyväksi todettuun kasvisruokapaikkaan pakottamaan itseni syömään edes jotain. Täällä on kyllä niin lämmintä, että riittävä syöminen on aika hankalaa kun tuntuu välillä että mitään ei tee mieli. Tilasin kurpitsakeiton ja sain eteeni valehtelematta ainakin puolen litran kokoisen ison kupin höyryävää keittoa. Olin varma, että en ikinä selviydy koko annoksesta, mutta kappas, helteellä keitto uppoaa :) Keiton ohessa tuli jutusteltua hauskan vanhemman hieman hipihtävän pariskunnan kanssa, joiden vakiopaikka kyseinen kasvisruokaravintola on aina kun tulevat käymään Bangkokiin.

Ahkeran kaduilla taivaltamisen jälkeen oli aika palkita itsensä jalkahieronnalla. Hierontaan kuului ihan tavallista hierontaa ja lisäksi sellaisella puisella tikulla painelua ja kyhnytystä. Varsinkin tikulla painelu tuntui aika jännältä, mutta hieronnan jälkeen oli kyllä todella kevyt ja mukava fiilis - sabai! Suosittelen!

Loppuun pari arvostelua tulevia Bangkokin matkailijoita ajatellen:

Sawasdee Krungthepp Inn (*)
Täällä oli yötä ensimmäisen yön. Huoneeni oli nuhjuinen ja turvattoman oloinen. Seinät oli todella ohuet ja kaikki katuäänet kuuluivat läpi. Ilmastointi löytyi, mutta se oli sen verran kovaääninen ettei sitä pystynyt pitämään yöllä päällä. Lisäksi vastaanottovirkailija oli hieman niuhon oloinen. En suosittele. Tosin tapasin sattumalta suomalaisen pojan joka yöpyi kaverinsa kanssa tässä samaisessa paikassa ja hän sanoi, että heidän huoneensa oli siisti. Ilmeisesti huoneissa on siis huonekohtaisia eroja ja kannattaa tarkistaa ensin mitä tarjotaan. Lystillä oli hintaa reipas 500 bahtia (eli noin 13 euroa). En kokenut saavani rahalleni mitään vastinetta… Plussaa paikassa se, että ilmainen säilytyslokero löytyy ja se sijaitsee vastaanottotiskin takana.

Bella Bella House (****)
Täällä olen nyt yöpynyt torstaista lähtien ja luultavasti yövyn ainakin vielä muutaman yön, riippuen vähän ensi viikon suunnitelmista. Huone sisältää yhden hengen sängyn, pienen pöydän ja tuulettimen. Huone on melko pieni, mutta täysin riittävä nukkumiseen. Huone on todella siisti, sänky on melko kova joka omassa tapauksessani on hyvä asia. Yhteiset suihku/wc-tilat ovat siistit ja ne pestään todella hyvin joka päivä. Henkilökunta on todella auttavaista ja mukavaa vaikka kaikki eivät osaa niin hyvin englantia (mutta siinä tapauksessa jos on jotain kysyttävää ollut ovat aina hakenee paikalle jonkun joka on osannut auttaa paremmin)! Säilytyslokero löytyy vastaanottotiskiä vastapäätä ja toimii kahdella lukolla, toinen lukko on kaapin oma ja jonka avain jää vastaanottotiskiin, toinen lukko on oma munalukko, jonka avaimen pidän sitten itse mukanani. Lystillä on hintaa 210 bahtia (eli alle 5,5 euroa) ja koen todella saavani rahoilleni vastinetta. Reppureissaajille suosittelen ehdottomasti jos haluaa saada halvalla hyvää!

May Kaidee’s Vegetarian -ravintola (****)
Khao San Roadin vilinää pääsee mukavasti piiloon poikkeamalla sen toisesta päästä pienelle sivukujalle (joka löytyy Burger Kingin takaa). Hinnat paikassa ovat hieman korkeammat (juomineen ruuat on maksanut nyt alle 100 bahtia) kuin kadunvarsikojuissa, mutta annokset ovat suurempia! Olen syönyt nyt siellä kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla ruoka oli todella maittavaa. Paikan henkilökunta on mukavaa ja omistaja (?) on tullut juttelemaan nyt molemmilla kerroilla syömisen jälkeen. Loppuruuan saa mukaan jos ei jaksa syödä kaikkea.

Yliopistolla!

Tänään oli aika matkata yliopistolle. Ennen sitä kävin kuitenkin nauttimassa majapaikan vieressä aamupalan - olipa maukasta saada uunituoretta kokojyväsämpylää Koska bussireitit ovat vielä jokseenkin hepreaa valitsin vähän helpomman vaihtoehdon eli taksin. Yliopistolla löysin kohtuullisen helposti oikean toimiston ja sain viralliset rekisteröitymispaperit. Mietiskellessäni kurssivalintoja viereisessä kokoushuoneessa (tai joku “opiskelijahuone”) tapasin mm. yhden irlantilaisen miehen joka oli tässä yliopistossa jo kuudetta vuotta ja juuri päättämässä tutkintoaan. Häneltä sain hieman avustusta kurssivalintaan ja informaatiota niiden sisällöstä. Lisäksi tapasin kolme poikaa jotka olivat Bangladeshista ja toivotti oikein sujuvalla suomella “hyvät huomenet” kun saivat tietää, että olen Suomesta. Vastaanotto ainakin ulkomaalaisten opiskelijoiden puolesta oli lämmin! Istuessani yliopiston alueella ja miettiessäni seuraavaa siirtoa ukkonenkin jyrisi horisontissa uhkaavasti, mutta ei saapunut kuitenkaan paikan päälle.

Yliopistolta nappasin taksin ja matkasin katsomaan yhtä asuntovaihtoehtoa jonne minun piti marssia jo eilen. Onneksi en marssinut, sillä paikka oli melko nuhjuinen ja huone haisi todella tunkkaiselta (ilmeisesti kyseisessä paikassa saa tupakoida sisällä). Lisäksi huoneistoon kuuluva uima-allas on toisessa rakennuksessa jonne pitää kipitellä parkkialueen läpi. Ensi viikolla käyn varmaankin katsomassa yliopiston tarjoamia asuntoja (tänään se ei onnistunut sillä asunnoista vastaavalla henkilöllä ei ollut avainta mukana).

Sitten oli jo aika kokeilla jotain enemmän seikkailullisempaa eli suunnistaa sky train -asemalle (tämä on siis kulkupeli joka muistuttaa hieman ehkä metroa, mutta kulkee korkealla kaupungin yläpuolella ja ikkunoista voi samalla bongailla maisemia). Matkalla kävin myös potentiaalisessa kangaskaupassa etsimässä äidilleni ohutta silkkinauhaa, mutta etsintä ei tuottanut tulosta. Jäin “taivasjunasta” pois keskusasemalla, jossa sijaitsee myös muutama kauppakeskus. Suuntasin Siam Paragoniin ja ruokatorille. Ostin lounaan kojusta jossa sai tällä hetkellä käynnissä olevan kasvisruokafestivaalin ansiosta vaikka mitä pöperöä. Tarjolla oli siis montaa erilaista vegetaarista lihaa (mm. pekonia ja pihviä), kalaa ja ihan reilusti sitten itse kasvis-kasvisruokavaihtoehtoja. Vaikka mieli teki sortua kokeilemaan “rapeaa vegetaarista kalaa” päädyin kuitenkin kevätrulliin. Siis ei sellaisiin uppopaistettuihin vaan tuoreisiin. Niiden kanssa tarjottu chilikastike oli ihan uskomattoman hyvää ja oli ne kevätrullatkin hyviä! Leipomosta nappasin evääksi mukaan vihreäteepiiraan ja kurpitsapiiraan. Kurpitsapiiras on jo tuhottu ja hyvää oli!

Todettuani, että kauppakeskuksen häly on minulle liikaa ajattelin suunnatta takaisin tämän hetkiselle majapaikalle. Bongasin kauppakeskuksen ulkopuolelta turisti-infon. Turisti-infon todella ystävälliseltä tädiltä sain kartan ja harmillisen tiedon siitä että Bangkokissa ei ole enää sellaista ilmaista nettiliittymää josta luin eilen netistä. Hän myös neuvoi ottamaan bussin taksin sijasta ja minä tein työtä käskettyäni. Bussireissulla tuli herätettyä hilpeyttä kanssamatkustajissa taiteilemalla A3 kokoisen kartan kanssa ja olemalla täysin pallo hukassa. Rahastaja ei osannut englantia, minä taas en tiennyt yhtään missä olen joten voisihan sitä luulla että siitä seuraisi katastrofi. Onneksi takanani oli englantia hieman paremmin osaava tyttö joka neuvoi minulle missä jäädä pois ja mitä katua lähteä kävelemään pysäkiltä. Olisin omin neuvoineni kyllä hurauttanut ohi pysäkistä :) Tulipa muuten opittua ihan henkilökohtaisen kokemuksen kautta, että täälläpäin ainakaan busseissa ei ole niin nuukaa onko ajoneuvo liikkeellä silloin kun ihmisiä poistuu kyydistä tai nousee sisään…

Ilma on tänään todella hiostava ja painostava. Ehkä siis hyvä syy istua loppupäivä majapaikan terassilla tuulettimen alla, lukea matkaoppaita ja ottaa rennosti. Olin ajatellut viikonloppuna suunnata markkinoille, mutta tämän päivän ihmishulinan perusteella voi olla ehkä parempi valita joku vähän rennompi kohde kuten merimaailma. Jatkuva ihmisvilinä on hieman rasittavaa varsinkin jos on paikoista ihan pihalla, noh, eiköhän tämäkin tunne tässä korjaannu :)

Ensimmäiset tunnelmat!

Tiistai-keskiviikko 5.10.-6.10.

Helsingin raikkaan kirpeä syysilma vaihtui tiistai-keskiviikko välisen yölennon aikana Bangkokin kuumaan ja kosteaan. Koko tiistain vallinnut jonkinasteinen matkapaniikki ja hermostuneisuus sai helpotusta jo Helsinki-Vantaa-lentokentällä luovutettuani rinkan matkatavaroihin, sillä siinä vaiheessa oli enää turha käydä läpi mitä kaikkea on unohtunut. Lento sujui ihan hyvin - hieman levottomasti nukkuen tosin. Oikeanlainen ruoka-annoskin tuli perille - vaikkakin tarjotuilla juurespihveillä oli lievästi Unicafeemainen vivahde… :)

Bangkokin lentokentän henkilökunta oli vallan iloista ja avuliasta sakkia, ja kaikenlainen passintarkastus javmuiden byrokratioiden hoito sujui vauhdikkaasti. Passintarkastusjonosta bongasin kaksi ruotsalaista tyttöä, Linan ja Michellen, joiden kanssa jaoin taksin kaupungin keskustaan. Lina ja Michelle suuntasivat Khao San Roadin majoituspaikkaan, minä lähdin rinkka selässä etsimään omaa majoitustani jonka olin varannut ennakkoon. Majoitus oli siis todella lähellä paikkaa johon jäimme taksista, mutta siinä tapauksessa että erehtyy kävelemään katua väärään suuntaan voi matka hieman pidentyä. Ja näin kävi siis omassa tapauksessani… vaikka taivaltaminen kaupungin kosteassa ilmastossa melko painavan rinkan kanssa ei ollut kovin herkkua niin tapasin eksymisen ansiosta hauskan argentiinalais-/portugalilaispariskunnan joiden kanssa taivalsin suuren osan matkasta sillä heidän hotellinsa sijaitsi samalla suunnalla kuin minun.

Aloilleen asettautumisen jälkeen lähdettiin Linan ja Michellen kanssa syömään. Päädyttiin pienen kierroksen jälkeen Khao San Roadin johonkin ruokapaikkaan, jossa sain eteeni kasvistempuraa (uppopaistettuja kasviksia), chilikastiketta ja riisiä. Ruoka-annos oli melko simppeli, mutta todelle hyvä!

Khao San Road on todellakin kaaoskatu. Kaikkea löytyy, kaupustelijat pyörivät perässä ja tunnelman kruunaa lukuisista poppikoneista kaikuva musiikki. Yhden päivän perusteella pystyin jo tajuamaan, että minulla on kaikista varoituksistakin huolimatta liikaa vaatteita mukana! :) Vaikka pakkasin mielestäni todella säästeliäästi, niin olisi voinut lähteä kevyemminkin (ja näin ollen kojuista pursuavia ihania vaatteita voisi ostella hyvällä omallatunnolla).

Ensimmäinen päivä Bangkokissa oli siis oikein onnistunut! Kokemukset asioiden hoitamisesta olivat positiivisempia kuin olin odottanut, hallitsin myös pari arveluttavaa tien ylitystä varsin mallikkaasti seuraamalla paikallisten esimerkkiä :)

Torstai 7.10.2010

Alkuperäinen suunnitelma tälle päivälle oli ottaa rinkka selkään ja marssia eräällä pitkäaikaismajoitusta tarjoavalle asunnolle. En kuitenkaan saanut juuri nukuttua viime yönä ja taitaa se aikaerokin vaikuttaa, joten tyydyin vain vaihtamaan majapaikkaa. Ensimmäinen majoitus vaikutti ihan ok:lta aluksi, mutta huone oli pohjakerroksessa, ikkuna varsin hutera ja oven varmuuslukko kiinni joten näin parhaaksi vaihtaa johonkin hieman turvallisemman tuntuiseen. Alle puoleen hintaan ensimmäisen yön hinnasta löysin noin 50 metrin päästä siistimmän huoneen. Huone on toisessa kerroksessa, mutta huoneen ikkuna on kohtuu vilkkaalle kadulle päin että saapa nähdä tuleeko uni silmään tänäkään yönä.

Tänään käytin päiväni rauhalliseen oleiluun, johtuen hieman huterasta olosta. Kävin syömässä hyvää kasvisruokaa ja löysin sympaattisen kahvilan nimeltä MokaCoffee&Gallery. Kahvia nauttiessa tutustuin vähän matkaoppaaseen ja nautin siitä, että kahvila oli aivan oma maailmansa jonne kadun hälinä ei tunkeutunut lainkaan. Palatessa päiväreissulta oli aika nauttia matkan ensimmäinen Chang-olut majapaikan terassilla ja lueskella. Mahtava kyllä pitkästä aikaa tuntea tämä fiilis, että voi vaan olla :)

Ps. Ötököitä ei ole vielä kummemmin tullut vastaan, paitsi sellaisia tosi pieniä muurahaisia joita kipittää ilmeisesti vähän joka paikassa. Yksi jopa päätti purkaa turhautumistaan puremalla kun olin vahingossa astunut otusten polun päälle. Chang-oluen siemailun lomassa tuli bongattua myös yksi pieni gekko, joka oli liian vilkas ikuistettavaksi kameralle.