Elina matkustaa bussilla, osa 2.

Sade sen kuin jatkuu, jo yli vuorokauden on satanut miltei koko ajan. Valille sade onneksi laantuu sellaiseksi pieneksi ripotteluksi. En kylla valita, silla sateessa ilma on huomattavasti viileampi ja raikkaampi. Viime yona tuli jopa niin kylma, etta oli laitettava tuuletin pois paalta (tosin tama kommentti tulee henkilolta joka kayttaa kesallakin villasukkia :)!

Paatin ottaa bussin Siam Centeriin kohti kauppakeskuksia. Alkumatka ei vain ottanut oikein tulta alleen, silla tiesin ainoastaan 2 bussia jotka menevat sinne, loysin vain toisen bussipysakin ja se kyseinen bussi meni juuri pysakin ohi kun olin vasta kavelemassa pysakille. Sain myos huomata, etta se toinen bussikin pysahtyi pysakilla (vaikka sita ei ollut listattu pysakkitaulussa) mutta en ehtinyt kipittaa kyytiin, silla muita ihmisia siihen ei noussut ja bussista jai lennossa vain yksi matkustaja pois. Uusien bussien odottelu kesti ja kesti. Pysakeilla ei ole aikatauluja (enka tieda kuinka hyvin ne taalla ruuhkissa pitaisivat edes paikkaansa), joten kyllastyneena odotteluun viuhdoin itselleni taksin. Kerrankin taksikuski osasi puhua kohtuullisen sujuvasti englantia ja oli ihan hauska rupatella matkan ajan.

Kauppakeskuksissa ja niiden laheisyydessa kiersin lapi kirjakaupat ja kasityokaupat etsien aitini toivomia tuliaisia. Etsintatulokset olivat valitettavasti melko koyhat ja ajattelin menna Siam Paragonin merimaailmaan, mutta harmikseni huomasin etta myytavana oleva kausilippu on ainoastaan thaimaalaisille ja ns. turistina joutuu ostamaan aina kertalipun. Nainpa hylkasin taman idean, silla kello oli jo aika paljon ja merimaailman hinta melko suolainen (900 bahtia). Tuonne pitaa varata koko paiva ja saastaa meneminen vaikka tammikuulle ja Jussin ensimmaisille paiville Bangkokissa :) No, onneksi ei tullut matkustettua tuonne vain pelkastaan merimaailman takia.

Siam Paragonissa oli meneillaan joku lasten tanssikilpailu tai -esitys, jota oli aika hauska seurata. Pikkuiset vetivat kylla ihan taydella sydamelle, mutta vahan kylla vierastin sita etta noin 4-6 vuotiailla tytoilla oli taydet meikit paalla ja koreagrafioihin kuului kunnon pepunpyoritysta ym.

Lisaksi oli hauskaa kun jostain syysta eraaseen donitsikauppaan oli useiden kymmenien metrien jono! Ainoa mita ymmarsin, oli se etta johtuen joidenkin materiaalien huonosta saatavuudesta oli myytavien donitsien maara jouduttu rajoittamaan kahteen tusinaan per asiakas. Kahteen tusinaan!! Jos joku tietaa onko tama joka lauantainen tapa viettaa paiva jonottamalla donitseja vai liittyyko tahan massiivinen alennuskampanja niin vinkatkaa!

Loytyipa kauppakeskuksen kirjakaupasta muumikirjoja (englanniksi), seka joulukortteja! Lisaksi parissa myymalassa oli myos paljon Halloween-tavaraa ja olin aika ylpea itsestani kun mukaan ei tarttunut mitaan vaikka paljon pienta sopoa kraasaa olikin tarjolla :)

Kauppakeskuksilta paatin urheasti nousta samaan bussiin jolla tulin myos viimeksi samasta paikkaa pois. Tiesin, etta bussi on oikea, paljon lipusta pitaa maksaa (hinnoittelevat lipun matkan pituuden mukaan) ja missa jaada pois, mutta osasin sanoa vain etta "lahelle Khao Sania". Rahastaja, joka ei juuri osannut englantia, hadissaan yritti selittaa etta olen vaarassa bussissa. Yritin nayttaa kartasta katua jolla jaan pois, mutta silti rahastaja oli sita mielta etta olen vaarassa bussissa. Viereisella penkilla istui onneksi vanhempi pariskunta, joista mies osasi englantia ja selitin hanelle tietavani etta olen oikeassa bussissa ja tiedan missa jaada pois, mutta en osaa sanoa oikeaa paikannimea. Huh, miehen avustuksella sain vihdoin oikean lipun ja onnistuin jaamaan oikealla pysakillakin pois :) Aikamoiseksi saatamiseksi taalla asiat kylla valilla menee, luultavasti tulen arvostamaan taman reissun jalkeen suuresti Helsingin suhteellisen selkeita bussireitteja :)