...on tänään! Aamusta asti on satanut jokseenkin kuin saavista kaatamalla ja näin ollen kaupunkikiertely ei juuri innosta :) Hyvä päivä siis surffata netissä, ottaa osoitteita ylös, suunnitella vähän mihin Jussin kanssa voitaisiin matkustella ja päivitellä blogia (nyt kun vihdoin läppärikin innostui menemään nettiin). Istun tällä hetkellä Green House nimisessä ravintola/majoitus-kompleksissa ja odottelen pasta-annostani. Ruoka täällä on tähän mennessä kalleimmasta päästä (pasta-annos maksaa reippaat 100 bahtia, eli alle 3 euroa silti), mutta paikka tarjoaa ilmaisen wi-fi-yhteyden, joten mikäs tässä samalla surffatessa.
--
Maanantaina kävin muun muassa Wat Bowon Niwet luostarialueella kiertelemässä. Kyseessä oli melko pieni alue, mutta omalla tavallaan viehättävä erilaisine pienine patsaineen. Muita turisteja siellä ei juurikaan ollut, ainoastaan muutamia paikallisia, joten se oli mukava henkinen levähdyspaikka Bangkokin hallitusta kaaoksesta.
Tiistaina matkasin taas yliopistolle, tarkoituksena kysyä vielä pari asiaa opinnoista, majoituksesta ja Japanin aivokuumerokotuksesta. En siis ottanut tuota Japanin aivokuumerokotusta, sillä Suomessa kysellessäni näitä rokotteita ei matkailijan rokotusneuvonta kokenut sitä omalla kohdallani tarpeelliseksi. Kuulin kuitenkin parin muun vaihtarin ottaneen sen ja iski paniikki... tällä erää näyttäisi kuitenkin siltä, että jätän rokotteen ottamatta vaikka sen saisikin vielä täältä hankittua. Riskiaika alkaa mennä sadekauden loppumisen myötä ohitse, eikä minulla ole tarkoituksena viipyä ns. riski-alueilla kovin pitkiä aikoja (esimerkiksi maaseudulla, raja-alueilla ym.). Rokotteeseen liittyy joillakin ihmisille jopa todella vakavat sivuoireet, joten eräänlaisena hätävarjeluna otettu rokote voi teettää enemmän haittaa kuin hyötyä. Pitää vaan suihkia myrkkyä ja pistää pitkää vaatetta päälle ja toivoa parasta!!! Että peukut pystyyn siellä jotta vältytään kaikenlaisilta ikäviltä jutuilta!
Opintoihin liittyen selvisi muun muassa lopputenttiaikataulu. Ehdin jo tehdä alustavat kurssivalinnat ja niiden osalta näyttäisi siltä että minulla olisi ensimmäisenä viikkona kahtena päivänä 4 tenttiä (joista kaksi päällekkäin ja näin ollen en ole varma voinko edes siis osallistua kursseille vaikka luennot ovat eri aikaan) ja aivan viimeisen viikon torstaiksi jäisi yksi tentti. Nyt pitää siis vielä miettiä, että olisiko se kuitenkin mieluisampaa, että kaikki tentit olisivat ohi jo ensimmäisen tenttiviikon jälkeen ja voitaisiin suihkia sitten Jussin ja kavereiden kanssa minne huvittaa. Lisäksi pitää tarkistaa yliopistolta ensi viikolla myös tuo tenttien päällekkäisyyden vaikutus kurssivalintoihin. No, onneksi päätöksenteolla ei ole kiire ainakaan paikallisen opintotoimiston mukaan (samalla niin hieno, että rasittava piirre tässä kulttuurissa :). Thaikielen alkeiskurssistakaan ei saada tietoa varmaan vasta kuin juuri ennen opintojen alkua - tai hyvässä lykyssä vasta ensimmäisellä viikolla, joten voi olla että menee suunnitelmat taas uusiksi jos se järjestetään :) Eipä meidän orientaatiopäivänkään tarkka päivämäärä ole vielä selvillä...
Yliopistolla pääsin tutustumaan myös kyykkyvessoihin. Jep, ilmeisesti suurin osa yliopiston vessoista on vielä kyykkymallisia ja jos on paljon onnea, voi rivistä löytyä yksi perinteisen mallinen. Noh, eiköhän tuohonkin asiaan totu ja onpahan taas yhtä kokemusta rikkaampi...
Olin suunnitellut meneväni tiistaina joogaan, sillä hartiat ovat tuntuneet hieman jumiutuneilta ensimmäisten päivien rinkan kantelun jälkeen (tästä viisastuneena käytin yhden illan siihen, että sovitin rinkan asetukset omaan selkään sopivaksi ja tästä edespäin kantelu pitäisi olla astetta mieluisampaa). Valitettavasti paikka on kiinni seuraavat kaksi viikkoa ilmeisesti siitä syystä, että ohjaajan isä oli kuollut (tai vakavasti sairastunut). Marssinkin sitten kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran thaihierontaa. Olipa kokemus! Selkä kyllä rutisi ja asennot olivat mielenkiintoisia, mutta saatu olotila oli kyllä parempi kuin ennen hierontaa! Ensi kerralla sitä uskaltanee ottaa kokonaisen tunnin kun tietää mihin päänsä pistää.
Keskiviikkona poistuin Bangkokin hälinästä ja suuntasin kelluville markkinoille (Damnoensaduak), Kwai-joelle ja tiikeritemppelille. Kelluvat markkinat oli hieman pettymys, vaikkakin venematka itse markkinoille oli tosi hauska :) Mutta itse markkinat: miltei joka kojussa samaa tavaraa, mielestäni kalliimmalla kuin Bangkokissa, myyjät todella hyökkääviä, hirvittävä hälinä ja itse markkina-alue oli pienempi kuin kuvittelin. Vaikka en ollut aikeissa ostaa mitään niin pisti ärsyttämään se krääsän määrä - olin kuvitellut että markkinoilta löytyisi enemmän kivoja käsitöitä ym.
Kwai-joki ja “kuoleman rautatie” Kanchaburissa (noin 130 km Bangkokista) oli kyllä mielenkiintoinen vierailunkohde. Alkuperäinen puinen rautatiesilta ja itse rautatie on rakennettu pakkotyövoimalla toisen maailmansodan aikana. Tämä silta jolla turistit pääsevät käymään ei ole enää se alkuperäinen (pommitettiin hajalle), eikä edes alkuperäisellä paikalla - mutta ehkä jo näistä syistä sillalla on hauska vierailla :) Kipittelin sillan toiseen päähän, josta löytyi mahtava buddha-patsas, temppeli ja nolla turistia. Itse rautatiesillalla kävely oli aika jännää, sillä kummallakaan puolella ei ollut minkäänlaista turva-aitaa ja jos sitä olisi sattunut kompastumaan ja putoamaan jokeen niin tokkopa ketään olisi edes kiinnostanut… Olisin mielelläni vieraillut myös Kwai-joen sillan ympäristössä ja käynyt liittoutuneiden hautausmaalla, mutta valitettavasti aika ei riittänyt siihen.
Ja sitten tiikeritemppeli. Olen nähnyt aikoinani dokumentin temppelistä ja silloin se on jäänyt mieleeni tosi positiivisena asiana. Kaikki tiikereihin liittyvä toiminta kyseisellä luostarilla on lähtenyt siitä, kun luostarille tuotiin orvoksi jäänyt tiikerinpentu 90-luvulla (joka kai tosin aika pian sen jälkeen kuoli) ja jonka jälkeen temppelille tuotiin useita muita samankaltaisia tapauksia. Siitä lähtien temppeli on toiminut (omien sanojensa mukaan) tiikereiden pyhättönä. Temppelistä liikkuu tosin melko paljon huonojakin juttuja: tiikereitä kohdellaan huonosti, niitä huumataan jotta ne pysyisivät rauhallisina kun turisteja pyörii ympärillä, temppeli tuottaa itse lisää tiikerinpentuja jotta turistitoiminta ja sen tuomat tulot pysyisivät kasvussa. Lisäksi eräät tahot ovat kritisoineet sitä, että turistien maksama kohtuullisen korkea pääsymaksu (500 bahtia) ei näy kuitenkaan tiikereiden olojen kohentumisessa. Noh, mitä minä sitten näin omin silmin: melko lyhyisiin kahleisiin kytkettyjä tiikereitä jotka näyttivät ihan hyväkuntoisilta mutta melko apaattisilta. Tiikerinpennut vaikuttivat iloisilta, mutta mietin että onko se kissaeläimen elämän arvoista olla vain kuvattavana turisteja varten. Mielestäni tiikereille oli rakennettu isompia aitauksia ja rakenteilla oli melko suurenkin oloinen paikka jossa oli paljon puita ym., mutta eräässä aitauksessa olevasta kolmesta tiikeristä yksi vaikutti todella stressaantuneelta ja pyöri ympyrää epätoivoisen näköisenä. Ei hyvä. Vaikka ajatus poseeraamisesta tiikerin kanssa tuntui vähän älyttömältä kun näin koko sen turistirumban, menin kuitenkin mukaan toivoen että minun sympaattinen silitykseni antaisi näille uskomattomille eläimille lisävoimia. Tiikeritemppelistä löytää paljon lisätietoa googlettamalla “Tiger temple” ja jokainen voi tehdä oman johtopäätöksensä aikooko vierailla kyseisellä paikalla jos sellainen valinta tulee eteen. Itselle ajatus siitä, että kahlitsisin tavallisen kotikissan narun päähän ja kuvauttaisin yhden päivän aikana sadoittain turisteja kissan kanssa tuntuu perin stressaavalta ajatukselta (varsinkin kun kyseinen toiminta jatkuu päivästä toiseen). Näin ollen en voi kyseistä paikkaa suositella kenellekään - ihan vain tiikereiden parasta ajatellen. Mielestäni jos kyseessä olisi oikea pyhättö, saisivat tiikerit oleilla omissa oloissaan.
Parasta päivän kestäneessä happihyppelyssä Bangkokista oli kuitenkin ihmisten tapaaminen ja uudet maisemat. Ensimmäinen vilaus vuorista toi mieleen heti Bilbon Taru Sormusten Herrasta: "I want to see mountains again, mountains Gandalf!".
Torstain vietin China Townissa. Oli vihdoin aika kokea kasvisruokafestivaali autenttisessa ympäristössä :) China Townissa oli ylitsepursuavan paljon kaikkea: ihmisiä, ruokaa, kauppoja, liikennettä. Mutta kaiken kaaoksen keskeltä löytyi onneksi pakopaikkoja: sympaattinen pieni kahvila ja kaunis puisto (tosin puisto taisi jo sijaita hieman China Townista ulkona). Lisäksi olimme kolumbialaisen Ivanin kanssa suurimman osan ajasta ainoat turistit koko paikassa (todella hieno fiilis). China Townissa oli paikoin myös täysin erilainen tunnelma kuin olen tähän mennessä kokenut Thaimaassa. Päivä oli siis todella virkistävä, paitsi jalkojen puolesta jotka olivat seitsemän tunnin kävelyn jälkeen jokseenkin turtana. Lisäksi katuruokakojusta löysin parasta tofua tähän mennessä: muovipussiin heitettiin friteerattuja tofupaloja, chiliä, maapähkinää ja jotain makeaa kastiketta. Kaikki edellä mainittu sekaisin ja noukitaan tikulla suuhun, namnamnam!!! Tuo sekoitettu kastike oli jotain niin taivaallista ja friteerattu tofu, mmmmh! Alueella oli myös paljon kangas- ja käsityökauppoja ja koitinkin metsästää tuliaissilkkinauhoja, mutta valitettavasti ainakaan niistä muutamasta kojusta joissa poikkesin kysymässä ei löytynyt. Sain ystävällisen englantia osaavan myyjän tosin kirjoittamaan hakemani asian thaiksi, joten nauhojen etsintä pitäisi helpottua kun voi vaan näyttää lappua joka paikassa.
Pikku hiljaa tämä maa ja kaupunki alkaa tuntua edes jollakin tavalla kodilta ja se on oikein mukava tunne. Vaikka täällä on asioita joista en pidä (kuten kaoottinen liikenne, jonka toimintaperiaatteesta en ole päässyt lainkaan jyvälle, sekä varsinkin torstaina todella painostava ja ei-todellakaan-mikään-raikas-ilma), niin onneksi pieniä ihania asioita löytyy joka nurkan takaa! Ja opintojen alkukin on ihan nurkan takana - jännittävää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti