Kambodza

Huihui, Kambodzan reissulta on palattu jo aikoja sitten, mutta blogin päivittäminen jostain syystä tuppasi venymään tähän päivään asti.

Olimme "helppouden" takia hankkineet Kambodzaan siis eräänlaisen "valmismatkan", joka sisälsi matkat Bangkokista rajalle, rajalta Siam Reapiin (kaupunki lähellä Angkor Watia), Kambodzan viisumin ja majoituksen kahdeksi yöksi Siam Reapissa. Lähdimme torstaina kämpiltäni ajoissa kohti Khao Sania jossa oli tarkoitus hypätä minivanin kyytiin. Juuri sinä aamuna teillä oli tietysti ruuhkaa ja matkassa kesti kauemmin kuin piti. Onneksi kerkesimme kuitenkin ihan ajoissa ja tuhdimpi aamupala tuli hankittua 7/11:stä kun ei keritty mihinkään ruokapaikkaan sitä syömään. Minivanin kyyti Bangkokista Poipet-raja-asemalle oli hiukan kengurumeininkiä ja varmasti olisi hirvittänyt jos istumapaikka olisi ollut edessä. Itse vedin kuitenkin tyytyväisenä nokosia takapenkillä epätietoisena kaikista mahdollisista läheltä piti -tilanteista (niin, turvavöitähän meillä ei ollut käytössä). Ennen rajaa pysähdyimme täyttämään muille matkustajille viisumihakemukset ja siinä menikin noin tunti. Rajanylitys Kambodzaan sujui pitkää jonotusta lukuunottamatta varsin vaivattomasti. Poipetin puolella meille tarjottiin mahdollisuutta ottaa taksi Siam Reapiin jo maksamamme bussin sijasta (niin, siis tietysti lisämaksulla). Ihmettelimme, miten voi olla mahdollista, että taksi suhauttaa perille 1,5 tunnissa kun bussi puksutteluajaksi oli ilmoitettu 4 h. Ajattelimme kuitenkin että istumme bussissa, koska olemme sen jo maksaneet. No, syy tähän lievään aikaeroon kuljetusmuotojen välillä selvisikin matkalla: bussimme ajoi suurimman osan matkasta niin hitaasti, että myös skootterit pääsivät suihkimaan vaivattomasti ajokkimme ohi. Vietimme reilun sadan kilometrin matkalla oikeasti 4 tuntia - parastahan on se, että nykyään tie Poipetistä Siam Reapiin on suora uusi asfalttitie. Bussikuskimme yritti selittää jotakin nopeusrajoituksista, mutta mielestämme selitys jäi hieman ontuvaksi, sillä ainakaan muut eivät näyttäneet niitä uskovan.

Pääsimme kuitenkin onnellisesti Siam Reapiin iltasella ja bussi"asemalta" saatiin tuktuk-kuljetus majapaikkaan. Majapaikka (No Problem Villa) oli muuten ok, mutta ilmeisesti työntekijät eivät harrasta siellä juurikaan lattioiden pesua. Majapaikan kautta varattiin seuraavaksi päiväksi meille tuktuk-kuski raunioille ja painuttiin myöhäisen illallisen jälkeen suihkun kautta nukkumaan.

Päivä raunioilla oli mahtava! Angkor Wat (rakennettu n. 1100 -luvulla) oli hieno, mutta vielä hienommaksi koin Angkor Thomin. Angkor Thom on ollut Khmerien pääkaupunki n. 1200, ja siellä sijaitseva Bayon-temppeli oli omasta mielestä kaikista vaikuttavin. Ja olihan se hauska leikkiä hieman Tomb Raideria autenttisissa maisemissa ;) Ja oman tuktukin ja kuskin vuokraaminen koko päiväksi oli enemmän kuin hyvä idea, sillä välimatkat temppelialueella ovat kuitenkin melko pitkiä eikä se romanttiselta kuulostanut pyöräily todellisuudessa olisi niin romanttista ollutkaan, kun aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta ja suu on täynnä pölyä. Siinä tapauksessa, että viettäisi alueella useampia päiviä, voisi pyöräilykin tulla kysymykseen kun ei tarvitsisi kiirehtiä niin kovaa paikasta toiseen.

Paluumatkalle lähdettiin majapaikkamme tarjoaman aamupalan jälkeen aikaisin lauantai aamusta. Tällä kertaa kuskinamme oli kunnon rallikuski jota ei "nopeusrajoitukset" paljoakaan hidastellut. Olimme innoissamme siitä, että olisimme Bangkokissa hyvissä ajoin MUTTA sitten rallikuskimme kaarsi bussin jollekin sivutielle. Tie pieneni, pieneni ja pieneni. Se mikä oli alkuun ollut kohtuullinen asfalttitie muistutti lopussa kuivunutta riisipeltoa jossa ei pölyn takia nähnyt eteensä muutamaa metriä enempää. Syyksi siihen, että emme menekään tällä kertaa Poipettiin kuskimme antoi vastaukseksi sen, että kyseinen raja-asema on kiinni nyrkkeilymatsin vuoksi (hmmm, niin varmaan). No, oli miten oli, pääsimme kuitenkin (tällä kertaa noin viiden tunnin hurruttelemisen jälkeen) jokseenkin onnellisina jollekin eteläisemmälle raja-asemalle. Hanna pääsi kävelemään rajan läpi noin viidessä sekunnissa, omasta passista rajahenkilökunta tiirasi kirjaimellisesti suurennuslasin kanssa kaikki leimat, viisumit ja muut merkinnät. Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin kunnossa ja sain luvallisen oleskeluajan loppuajaksi, jeij. Loppumatka taittuikin taas minivanilla (jossa, jee, tällä kertaa oli toimivat turvavyöt) kohti Bangkokia ja olimme enemmän kuin onnellisia päästessämme takaisin kotiin kaiken jännityksen ja matkaa vaivanneen epätietoisuuden jälkeen! :)

Koh Chang, Koh Wai ja Uusi Vuosi

Jouluaattona heräsin jo ennen kukonlaulua ja suihkailin taksilla ja BTS:llä Ekkaimain bussiasemalle ujuttautuakseni kohti Koh Changia hurruttelevaan linja-autoon. Kuuden tunnin bussimatka sujui vallan rattoisasti päiväunien ansiosta. Ainoa haittapuoli linja-autossa oli varsin tehokkaasta ilmastoinnista aiheutunut hyytävä kylmyys, jota vastaan piti taistella kaivamalla repusta villasukkaa, huivia ja saronkia päälle. Perillä linja-auto tipautti matkustajat autolauttalaiturille, josta lauttamatka Changille kesti noin puoli tuntia. Changilla hyppäys lavataksin kyytiin ja nokka kohti Lonely Beachia jossa suomalaisvahvistus Salla&Tuukka minua odotteli (kiitos suklaasta, salmiakista ja soijarouheesta, sekä ruisleipäajatuksesta :). Ensimmäinen yö vietettiin erillisissä bungaloweissa paikassa jonka nimessä oli Mango. Yöpaikka oli joka tapauksessa rannan puoleisella osueella isosta tiestä katsottuna. Valitettavasti minun bungalowin seinän takana oli baari (ja siellä livekeikka) ja ensimmäisenä yönä ei juuri tullut nukuttua :P Onneksi saimme seuraaviksi öiksi yösijan hieman rauhallisemmasta paikasta nimeltä Janina's Resort. Bungalowissa oli jättikokoinen parisänky joka jaettiin sitten kolmisteen. Janinasta suosittelen kyllä suurella lämmöllä kaikille Changin Lonely Beachille suuntautuville! Bungalow tuulettimella maksoi 500 bahtia (huolimatta siitä että meitä majottui siellä kolme), hintaan kuului ötökkävapaa mökki (eli ei viiden sentin rakoja lattialaudoissa) ja lämmin vesi! Bungalowin terassille sai riippumaton ja välillä meitä kävi viihdyttämässä varsin leppoisa koiruli joka meidän toimesta sai nimen Pasi-Petteri Tapani Pisk.

Aika Changilla sujui Lomaillen, isolla L:llä! Rantailua, lämmintä merivettä jossa pulikoida itsensä rusinaksi, mahtavan hyvää ruokaa ja paljon TOFUA (papaijasalaatti tuli testattua miltei joka aterian yhteydessä ja voittajakin löytyi [papaijasalaatti seitsemällä chilillä]), elefanteilla ratsastusta ja vesiputouksessa uimista. Joulun jälkeen tunsimme kuitenkin halua suunnata kohti rauhallisempia seutuja ja otimme suunnaksemme Koh Changin lähellä sijaitsevan pikkuisen Koh Wain. Koh Wailta löytyy ilmeisesti hippityylisiä rauhallisempia bungaloweja, sekä kaksi resort-tyyppistä paikkaa. Itse varasimme jo ennen lähtöä yöpaikan Pakarang resortista varmistaaksemme, ettei vierailu Koh Wailla jää osaltamme pelkäksi päiväristeilyksi. Meidän majapaikkamme terassille sai taas riippumaton ja meri oli vain muutaman askeleen päässä. Ranta aivan resortimme edessä oli kapea ja melko täynnä väkeä (varsinkin tiettyyn aikaan päivästä saapuvia suurimmaksi osaksi venäläisiä päiväturisteja), mutta pienen kivikkoista rantaa myötäilevän viidakkotrekin päässä meitä odotti Koh Wailla oleskelun toisena päivänä privaattiranta! No, ok, saapuessamme sieltäkin löytyi keikisteleviä venäläisiä turisteja, mutta onneksemme he viihtyivät biitsillämme vain hetkisen ja loppupäivää saimme fiilistellä autiosaaren meininkejä! Koh Wailla sain tuntea nahoissani ensimmäistä kertaa myös meduusan pistoja, jotka onneksi jättivät jälkeensä vain punaista ihoa eikä sen vakavampaa.

Uuden vuoden aatonaattona palasimme takaisin Changille ajatellen viettävämme uuden vuoden vaihteen rannalla. Valitettavasti tuntui että koko Chang-saari oli pakattu täyteen samalla ajatuksella varustettuja ihmisiä ja torstai-iltapäivästä teimme äkkiratkaisun paluusta Bangkokiin. Paluumatka olikin astetta jännempi, joka sisälsi mm. bussin odottelua mystisellä paikallisella bussi"asemalla", mutta loppu hyvin kaikki hyvin: saavuimme Bangkokiin miltei ihmisten aikoihin ja ehjin nahoin. Paluumatkalla meille oli suurena apuna paikallinen poika joka ohjasti meitä lippujen ostossa ja oikeaan bussiin astumisessa :D Ilman hänen avuliaisuuttaan olisi paluumatka ollut varmasti vieläkin jännempi :)

Uuden vuoden aattona tein pikamuuton uuteen asuntoon saman asuntokompleksin sisällä. Tällä hetkellä asun hulppean kokoisessa yksiössä jossa parveke suuntaa kohti ydinkaupungia ja Wat Arunia. Neliöitä tässä on minulle aivan liikaa, mutta ehkä asiaan tulee parannus parin viikon päästä kun Jussi pääsee levittelemään omia tavaroitaan tänne :) Uuden vuoden vaihde sujui hyvän seuran, maukkaan intialaisen ruuan parissa Bombay Bluesin viehättävällä kattoterassilla. Raketit katselimme asunnon kattotasanteelta ja pääsipä Salla ja Tuukka katsastamaan uunituoreen asuntonikin.

Eilen Bangkokiin saapui lisää suomalaisvahvistusta Hannan muodossa. Hannan ottaessa päikkäreitä hostellissa kiersimme Bangkokin ostosalueita ja illalla ahdoimme mahan täyteen kasvisruokaa May Kaideesissa (jumalaista kurpitsahummusta <3 ). Tänään parivaljakko S&T jatkoi aamusella Kanchanaburiin ja me hurruttelimme Hannan kanssa Bangkokia ristiin rastiin taksilla, BTS:llä ja jokiveneellä! Tulipa varattua myös reissu Kambodzaan jonne lähdemme torstaina. Tarkoituksenamme on löytää Angor Watin ihmeet ja saada minun viisumiin uusi leima jolla pitäisi mahdollistaa Thaimaassa oleskelun laillisuus vielä parille viimeisellekin viikolle asti ilman suurempia byrokratian kiemuroita! Peukut siis pystyyn mahtavalle reissulle, toivottavasti temppelibongaukset ovat huimia ja rajavirkailijat ystävällisiä! ;)